Aikaisemmin olin saanut vinkin SanomaPro:lta, että heidän listoillaan on taikuri, joka on tehnyt jo pari taikakirjaa. Otin yhteyttä ja sain Nooran yhteystiedot ja kutsuin hänet Kouvolaan. Halusin viedä hänet Kankaan koululle ja vielä järjestää tilaisuuden kirjastoon. Sovimme Nooran kanssa ajankohdista ja kaikista käytännön järjestelyistä. Noora Karma saapui Kouvolaan 22.11 tiistaina. Hänellä oli vain yksi hieman tavallisuudesta poikkeava pyyntö… Hänellä on mukana vauva, 5kk:n ikäinen, jota jonkun pitäisi pitää silmällä esitysten ajan. Hoituu.
Noora saapui Kouvolaan sovittuun aikaan ja panimme toimeksi. Vauvanhuoltotoimenpiteiden jälkeen suuntasimme koululle. Roudasimme kaikki tavarat, myös vauvan ja vaunut koulun jumppajuhlasaliin. Ensimmäinen esitys saattoi alkaa. Sali täyttyi ääriään myöten oppilaista ja kaikki sujui kuin taikatemput. Paitsi, että pikkuinen vauva alkoi itkeä… Lähdin hänen kanssaan sivuun ja kuvittelin, että kyllä se siitä rauhoittuu, ku heijaan ja hyssytän. Ei rauhoittunut. Siivoojat päästivät minut opettajan huoneeseen, missä lohdutin lohdutonta vauvaa, jonka ymmärsin siinä vaiheessa vierastavan! Pidin vauvaa niin, ettei hän nähnyt kasvojani ja aloin, en suinkaan laulaa, mutta hyräillä, katsoen samalla ikkunasta ulos. Maisema oli yhtä lohduton kuin vauvan itku, hautaustoimiston seinusta, missä oli erilaisia hautakiviä näytillä. Jatkoin hyräilyä ja koitin muistaa kaikki määmääkaritsat ja kun en muistanut, hyräilin mitä sattuu, sävelsin omiani. En siis nähnyt ensimmäisestä esityksestä juuri mitään.
Väliaika, kahvia ja pullaa. Vauva oli silmin nähden ilahtunut, kun pääsi äitinsä syliin. Ennen seuraavaa esitystä, vauva pakattiin vaunuihin ja lähdin hänen kanssaan ulos. Rundi koulun pihan ympäri teki tehtävänsä ja hän uuvahti. Parkkeerasin vaunut oven suuhun ja hiivin katsomaan esitystä…Jee, ihan mahtavaa!
Kuva:KiniLaine
Noora esitteli ja kertoi kirjoistaan, näytti kuvia ja luki pätkiä. Temppujakin piisasi, niin että olimme opettajia ja oppilaita myöten aivan kummissamme. Miten se sen teki? Se on taikuutta! Oppilaista pääsi muutama avustamaankin ja kaikki olivat ihanasti mukana. Minä juoksin välillä ulkona tarkistamassa vauvan tilannetta vaunuissa.
WSOY oli lahjoittanut muutaman kirjan, joista arvoimme pari oppilaiden kesken ja pari kirjaa lahjoitimme koulun kirjastoon. Lisäksi kustantajan lähettämät puuhavihkot niin ollen lahjoitimme myös koululle ja toivon, että niistä on Oppia ja Iloa!
Koululta lähdimme kävellen ruokailemaan. Kävellen siksi, että vauva, vierastamisesta kovasti väsyneenä, nukkui edelleen. Saimme ruokaillakin niin, että vaunuissa oli hiiren hiljaista. Hyvä, sillä vielä oli yksi esitys jäljellä, kirjastossa. Teimme niin, että minä kävelin sinne vaunujen kanssa ja Noora haki auton koululta ja tuli sillä.
Kun esitys oli aluillaan, eturivi oli täynnä Kankaan koulun oppilaita. Fanit olivat saapuneet paikalle. Yleisöä oli muutenkin ihan sopivasti. Vauva tuli mukaan, valmiiksi vaunuissa, että jos ja vaikka kuin…
Kuva: Toni Reijo
Esitys alkoi ja jälleen Noora kertoi kirjoistaan ja hämmästytti kaikki uskomattomilla tempuillaan. Mitä teki vauva? Ilmoitti, ettei tykkää tilanteesta ja niin juoksin hätiin ja lähdimme ajelulle, Kirjastossa on tilaa ja kun teimme ensin kiekan yläkerrassa, niin siiryimme alakertaan. Siellä ajeltiin pitkin käytäviä, piipahdettiin aineisto-osastolla ja kuinka ollakkaan, pian vauva nukahti. Jätin vaunut käytävään hyvälle paikalle ja kipaisin yläkertaan seuraamaan esitystä. Kerkesin nähdä taas vaikka mitä. Huimia numerotemppuja, joita tälläinen onneton matikkapää ei ymmärrä vaikka selitettäis. Miten eri numeroilla voi tulla sama lopputulos eli päivämäärä, jota juuri silloin elettiin???
Kuva:Toni Reijo
Sitten Noora meni yleisön joukkoon, poimi sieltä tytön, jonka laittoi pian lankun päälle ”leijumaan”. Yleisö oli hiiren hiljaa ja pakko myöntää, että ajattelin kaiken aikaa, ettei tuu onnistumaan… Vaan, taas minua vietiin. Tyttö pysyi lankulla, niin että toinen pää oli tuolin karmilla toinen ei. Ihan kiva 🙂
Saimme tunnin setin huikeita temppuja, joita voi sitten jokainen tahollaan miettiä, kuinka se oikein meni? Aika loppui taas kesken, sillä olisihan niitä temppuja katellut, vaikka kuinka.
Elämä on taikaa. Meillä kaikilla oli kivaa, marraskuun pimeydessä, saimme pätkän taikuutta. Kiitos Noora Karma! Emme unohda sinua koskaan. Kiitos Kankaan koulu, kaikki toimi taas ihan loistavasti! Ihanaa, kun sain hoitaa vauvaa 🙂
Kirjavan kirjan kuja 