Katja Kettu kävi Kouvolassa

Olin sopinut, että Katja Kettu saapuu pääkirjastolle 22.11.2012, ollen vuoden viimeinen kirjailijavieras. Yleensä on aina tarkka aikataulu siitä, miten kaikki menee, vaan sitten on niitä kertoja, kun kaikki ei sujukaan ihan käsikirjoituksen mukaan. Nyt tuli muutos… Olin koko aamun yrittänyt tavoittaa Katjaa, enkä onnistunut. Vasta klo 14:00 hän soitti minulle kertoen, että auto on mennyt rikki! Hänen piti olla Kouvolassa jo 15:30. Nopeasti oli katsottava, miten homma järjestyy eli katsoin hänelle junan, jolla hän saapui Kouvolaan juuri samaan aikaan, kun oli sovittu haastattelutuokiosta. Syömässä ei keritty käydä. Nopea haastis ja sitten klo 17:00 yleisön eteen.

Yleisöä oli saapunut kiitettävästi paikalle ja se kuunteli hyvinkin hartaasti. Juttelimme kirjoittamisesta ja kirjoista. Pääasiallisesti kuitenki kirjasta Kätilö, mikä nosti Katja Ketun kirjallisuuden pinnalle. Jokaisella tuntui olevan mielipide kirjasta, mikä kertoi Lapin sodasta. Kirjaa oli luettu todella eri tavoin ja se on herättänyt paljon ajatuksia. Kirjailijalle parasta on aina se, että kirjaa luetaan!

Katja Ketun kirjaa Kätilö,  käännetään 12 kielelle. Se ei ole helppoa, sillä kieli Kätilössä on niin tavattoman omaperäistä, rikasta, monimerkityksellistä ja vilisee murresanoja. Saimme kuulla, kuinka Katja oli kaksi päivää pitänyt luentoa kääntäjille, kertoen kunkin sanan merkityksiä.  Nuori kirjailija, Katja Kettu oli huolissaan siitä, kuinka ihmisten sanavarastot hupenevat ja hän joutuu selittelemään ihmisille sanoja, joiden merkitys on hänelle ihan päivän selvää. Sitä oli erittäin mukavaa ja antoisaa kuulla.

Lopuksi Katja antoi vielä lukunäytteen kirjastaan ja yleisö tykkäsi. Asikaspalautteet olivat todella kiitettäviä ja minua ilahdutti etenkin se, että Katjan vierailu oli antanut lisää motivaatiota lukemiseen!

Kiitos Katja kun kävit tuomassa valoa näin pimeänä aikana!

Kuvat: Sami Hammouda

Koulunkäyntiä Juhan kanssa!

Syksyn harmauteen tuli valoa, kun lähdimme Juhan –  Juha Vesalan kanssa koulukeikoille.

Lokakuisena tiistaina suuntasimme Anjalan koululle. Siellä heti suorilta jumppasaliin ja roudaamaan penkkejä. Sitten oppilaat opettajineen paikalle ja tilaisuus saattoi alkaa.

 

Juha alkoi kertoa kirjoistaan ja siitä, miten ne olivat saaneet alkunsa.

 

Aika kului jouhevasti ja siitä kiittäminen on Anjalan koulun oppilaita ja opettajia. Meillä oli oikein mukavaa. Kun poistuimme paikalta, kirjastoauto oli juuri saapunut pihaan. Loistava ajoitus. Siirryimme seuraavalle koululle, mikä oli…

 

Saviniemen koulu! Siellä meitä oltiin jo pihalla vastassa. Mahtavaa! Kaksi sessiota Juha veti, kertoen taas kaiken, mitä oppilaat halusivat tietää. Opettajan huoneessa kävimme välillä kahvilla ja taas jatkettiin. Kiitos Saviniemi, sen mukavat opettajat ja kivat oppilaat!

Marraskuun puolella otettiin uusiksi ja tällä kertaa suuntasimme Kuusankosken puolelle ja siellä vuorossa Pilkan koulu.

 

On sanottava, että todella kaunis ja idyllinen koulurakennus. Opettajien huone oli ”ullakolla”, wau! Jälleen pääsimme saliin…

 

Tosi leppoisa tilaisuus ja sen tekivät mahdolliseksi Pilkan koulun oppilaat ja opettajat.  Aikataulu oli kuitenkin tiukka ja meidän oli jouduttava vielä yhdelle koululle…

 

Se oli Kymintehtaan koulu! Siellä mekin saatiin nauttia esityksestä. Kun Juha oli osuutensa hoitanut, tukioppilaat olivat järkänneet tanssiesityksen, johon olisi kyllä tehnyt mieli ryhtyä, mutten kehannut, aikuiset ovat niin noloja 🙂  Lopuksi meidät johdateltiin vielä kouluruokailuun, nam! Kiitos Kymintehtaan koulun koko porukka!

Juha Vesala, joka on siis Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja, on kirjoittanut myös kirjoja, sekä aikuisten että nuorten.  Niistä jo valmiista kirjoista hän kertoi, mutta myös työn alla olevasta uudesta nuorten kirjasta, josta saatiin kuulla otteita. Uusi kirja on koiraihmisille ja kun siitä kuuli näytteen, se veti monet aika herkäksi.

Ile Kallio ja Santtu Luoto

Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli jälleen rockhenkeä, kun ILE KALLIO ja hänestä kirjan kirjoittanut SANTTU LUOTO olivat VESA KONTIAISEN huimassa haastattelussa.

Olin suunnitellut tätä pitkään ja tarkoitus oli saada hieno päätös Hurriganes-teemalle, jota ollaan varsin mukavasti päästy yleisölle tarjoamaan. Santun ja Vesan kanssa oli kaikki jo lyöty lukkoon, kunnes ajatus Ilestä syntyi. Minun oli ihan pakko pyytää hänet mukaan. Suunnilleen virtuaalisesti kontaten lähestyin häntä ja ILE suostui! Jos olisin nuorempi ja notkeampi, olisin heittänyt kuperkeikkaa, mutta nyt tyydyin vain leijumaan typerä virne naamalla, sielu huutaen hoosian…Hurriganesia!

Olin kysäissyt Ileltä myös sitä, että soittaisiko hän meille jotain ja YES, hän suostui siihenkin!

Kun Ihanat Miehet saapuivat, tsekkasimme tekniikan ja menimme syömään. Ruokailun lomassa on aina hyvä käydä läpi, mitä on tarkoitus tehdä, fiilata loppujutut kuntoon. Nyt vaan ruuan valmistus kesti niin kauan, että suorastaan juoksimme estraadille ja silti myöhästyimme muutaman minuutin. Yleisömme oli kiltisti paikalla ja ei millään muotoa ollut moksiskaan siitä, että oli joutunut odottamaan. Vesa otti ohjat käsiinsä!

Saimme kuulla siitä, miten syntyi upea kirja ILE KALLIO. Kuinka usein he olivat tavanneet ja miten Ile on saanut ”puhua” kirjassa. Jos kirja on lämminhenkinen, niin olivat myös sen tekijä ja päähenkilö. Oli niin uskomatonta kuulla leppoisaa jutustelua, muistelua ajoista, jotka on suurimmalle osasta yleisöä ollut ihan parasta nuoruutta. Santtu kertoi, miten Hurriganes kolahti häneen silloin aikoinaan. Ile kertoi hauskasti mm. siitä, miten Hurriganesissa tehtiin biisejä.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihana ja se ei ollut vain minun aatokseni, vaan sitä mieltä oltiin myös yleisön asiakaspalautteissa.  Lähdin ihan puun takaa mutta yllätyin positiivisesti. Rehellisen tuntuista tilitystä, kertoi eräs asiakas.

Sokerina pohjalla oli se, kun Ile tarttui kitaraansa ja soitti laulaen meidän jokaisen sydämeen!

Tapahtuma kesti liki kaksi tuntia ja se meni ”tunnissa”!

Illan lopuksi seisoskelimme kirjaston pimeällä takapihalla ja tuumasimme, miten oli mukava veto.

Kiitos Ile, Santtu ja Vesa!

Koko mahtavan tilaisuuden voi katsoa täältä!

Kuvat: Aki Ryöppy ja Sami Hammouda

Juha ”Norppa” Taskinen

Kouvola sai taas kivan vieraan kaikille eläinten ystäville.

Ennen kuin mennään Mediamajaan asti,  niin Juha oli aluksi Lyseon lukiossa, jonka ansiosta me saimme Taskisen meille kertomaan Saimaan norpan elämästä. Koululla oppilaat saivat nauttia lyhytelokuvasta ja kuvaesityksestä eloisan ja leppoisan selostuksen siivittämänä.

Olin siellä koululla jo mukana ja sieltä me lähdimme syömään, minä, Juha Taskinen, opettaja Jari Kolehmainen ja oppilaat Essi Sippu ja Eveliina Töyrylä. Juttelimme ruokailun lomassa, mistäpä muusta kuin norpasta. Hiukan sivusimme murteita, koska niin kiva oli kuunnella Savonlinnalaista luspsakkoo savvoo.

Mediamajassa aloitimme klo 18:00. Alku lähti hiukan kankeasti, siltä jostain käsittämättömästä syystä, ei saanut lyhytelokuva Torstiin ääntä ollenkaan. Juha selosti aluksi itse, kunnes päätettiin vaihtaa konetta. Sillä aikaa opiskelijatytöt haastattelivat Juhaa ja kysymykset olivatkin todella hyviä. Niitä ja niihin vastauksia oli ilo kuunnella.

Teknisten ongelmien jälkeen näimme sen elokuvankin ja siihen perään kuvaesitys norpasta. Olen ihan satavarma, että kaikki, koko yleisö piti näkemästään. Norppa oli kuvattu niin kivasti. Juha Taskisen tyyli oli niin rento, hauska ja norppatarinoita olisi kuunnellut loputtomiin.

Kuvat: Sami Hammouda

Juha Taskisen omat sivut ovat täällä!