Taas koitti se aika vuodesta, kun Jyväskylässä on Kirjamessut ja joo, paljon muitakin messuja samalla oven avauksella. Mie kuitenkin panostan vain ja ainoastaan kirjapuoleen, kun ei viini eikä puutarha kiinnosta ja vapaa-aikaakin kuuluu kirjat.
Varhain aamulla pakkasin itteni ja poikani autoon ja lähdimme ajamaan kohti Keski-Suomea. Matkasää oli mitä parhain, kuiva ja kirkas. No, ihan vaan vaihtelun vuoksi, ettei oltais päästy kyllästymään, niin puolessa välissä matkaa heitti lumipyryn. Oikein piristi!
Ajoissa olimme Paviljongilla, siis hyvissä ajoin ennen ku meesut olivat alkamassa. Mitä? Autohalli alko olla jo melkosen täynnä, eikä saatu autoa ku ihan ylös. Kerkesin viedä pojan ja romppeet tätini luo tien toiselle puolelle ja sitten ostamaan ranneketta, että pääsee kaikkiin laitt… siis kahdeksi päiväksi messuilemaan. Onneksi, sillä jonot alkoivat heti minun jälkeen.
Kiersin vilkkaasti koko hallin läpi ja sitten menin odottamaan, että Pirjo Hassinen on haastattelussa. Häntä haastateltiin kirjasta Popula, minkä olin lukenut erään pyhäpäivän ratoksi. Ihana haastattelu, mitä häiritsi joku lasten orkesteri??? Siis, onko kirjamessuille ympätty musiikkia? On… Yritin saada joka sanan silti talteen, mitä Pirjo kertoi ja se vaati äärimmäistä keskittymistä, sillä niin kovin se musiikki yritti valloittaa tilaa. Aika loppui kuitenkin kesken, sillä olisin kuunnellut paljon pidempään sitä, mitä Pirjo kertoi mm. Populan henkilöstä nimeltä Pirjo ja siitä, kuinka Vaajakosken matineassa oli poliisit paikalla.
Lasse Lehtinen kertoi uusimmasta kirjastaan Nätti-Jussi, mikä siis kertoo legendaarisesta tarinan iskijästä. Nätti-Jussista alunperin piti kirjoittaa Arto Paasilinna, vaan ku Arto ei sillai oo enää kirjoituskunnossa, niin Lasse Lehtinen tarttui ohjaksiin ja saattoi kirjan nätisti valmiiksi ja nyt meillä on siinä tarinaa kerrakseen. Saimme myös kuulla, että Lasselta tulee uusi kirja syksyllä, eräänlainen Nätti-Jussi sekin, sillä kirja kertoo Paavo Väyrysestä.
Seuraavaksi mie kiiruhdin kuuntelemaan Elina Lappalaista ja hänen kirjansa on Syötäväksi kasvatetut. Erittäin mielenkiintoinen ja ikävä aihe, siitä millaiset ovat niiden eläinten olot, jotka joutuvat meidän syötäväksi. Taijan ruveta puuron purijaksi.
Kun kävin välillä ottamassa haukkapalaa, kiiruhdin heti takaisin ja nyt oli vuorossa nuorten kirjailijat Laura Lähteenmäki, Marika Laijärvi, Pasi Lönn ja Terhi Rannela. He keskustelivat realistisista nuorten kirjoista. Todella mielenkiintoista oli heitä kuunnella, etenkin kun ite tykkää aina, että pitäs olla uskottavaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos osaa tarinan kertoa niin hyvin, että siihen uskoo, niin se on siinä !
Tua Harno on esikoiskirjailija, jonka kirja Ne jotka jäävät, on juuri ilmestynyt. Hyvin meni sekin haastattelu, sillä minua alkoi sekin kirja oitis kiinnostamaan. Nuori nainen, joka oli jo ehtinyt paljon. Oikeustiedettä ja sitten teatterikoulua, joten melkoset eväät. Lisäksi hän oli jo voittanut Pentti Saarikoski-palkinnon.
Mikä suomalaista naurattaa? No, miulla se ei paljoa vaadi, nauroin vedet silmissä. Lavalla oli Petri Tamminen, Mooses Mentula ja Juri Joensuu ja heitä haastatteli Marko Gustafsson siitä, millaista on huumori kirjallisuudessa. Vakava aihe, mutta ah, miten hauskaa. Ilmeni, miten tärkeää se on, että komiikkaa löytyy, sillä se laukasee lukijan. Ei tartte mennä hakemaan mitään vitsikirjoja, koska ei jaksa nauraa kaiken aikaa. On kiva aina välillä vaan pyrskähtää, sitten vakavoitua sanan äärelle, kunnes on jälleen se kohta 😀
Päivän päätteeksi istahdin vielä kuulemaan, mitä Mooses Mentulalla oli kerrottavana uusimmasta kirjastaan Isän kanssa kahden. Kyllä, mie kiinnostuin siitä, kun Lappiin jää pojat isän kanssa kaksin, ku äiti ottaa hatkat ja lähtee takas etelään. Surullista, mutta niin vain on ja kuinka niitten pienten poikain mieltä hämmentää. Aion lukea sen kirjan ja pian!
Huomenna vielä toisen päivän anti!
Kirjavan kirjan kuja 