Uusi kirjasto avattu !

Nimeltään JOELI ! Missä? Savonlinnassa! Oli iha heti pakko päästä siel käymää ja koska en ehtiny avajaisiin 19.9.2013, ni jo heti lauantain ryysäsin sinne.

 

Kirjastorakennus on hiano, vaik onkii betonii, mut ulkovuoraus on iha Siperian lehtikuusta, joka ajan myötä harmaantuu(nii ku me kaikki).

 

Sisältä kirjasto oli varsin avara. Harmaat, mut hyllyt valkoset ja neuvontatiskit limenvihreeeeet!!! Kyllä löytyy! Palautusautomaatti oli heti aulassa, mutta….

….se ei workkinyt!!! Olis meinaa ollu kiva koklata, ku siihe voi nakata kirjan iha kui pää vaa! No, ehkä seuraaval kerral, ku ei miulla ollu viel mitää palautettavaakaa. Lähin ettimään….

Ei olt hyllys ja mie kävin kysyy neuvoo ja sain kuulla, et se on varastokirja! Varasto on yleisön käytettävis ja melkosen hauska, koska sai veivata hyllyi ku arkistokaappei. Tosin hauskuus loppu siihe, ku meni nii jännäks, et juur ku olin tiedon lähteil, olin jäädä sinne hyllyin välii, ku joku muuki halus käyttää varastoo samaa aikaa!!!

 

Kääk! Apuva! Olis se ollu melkone rutistus, ku hyllyt oisvat miua tiukast halanneet. No, taas mie kävin pyytää apua ja rohkea kirjastotäti haki miulle kaipaamani kirjan, jeeee!

 

Kuvas vasemmal on palauttui kirjoi, joita ei oltu keretty kirjaston avajaismelskeis viel hyllyttää. Sielt löysimme viel yhen mielenkiintose kirjan.  Lisäksi kurkin sinne sun tänne…

 

Kahville emme täl kertaa poikenneet, koska ol sen verra hulinaa, et rauhalliin kahvihetki siirty seuraavaan kertaan.

 

Lainasimme kirjat, mikä kävi niin sukkelaa, et se tapahtu melkee huomaamatta! Korttii vilauttamal ja kirja tuskin kerkes hipaista alustaa, ku se jo ol lainattu. Varsin kätevää.

Ulkoakin kirjasto on ah, niin komea, uljas ja arvokkaan näköine. Jyhkeet pylväät pitävät kirjastoo pystys, juu-juu, ei haittaa Saimaan tuulet.

Muikkuverkko ”kalastaa” ihmisii kirjastoo! Hyvä nii ja ainakii alku näytti lupaavalt!

 

”Takapihalt” ol tälläset näkymät. Jospa vaik ens kesään ois venelaituri valmis, nii vois tulla kirjastoo veneellä!

 

 

 

Anna Kortelainen Taidemuseossa !

Jo viime syksynä sain kuulla, että olisi tiedossa tapahtuma, missä olisi Anna Kortelainen ja olisinko halukas haastattelmaan häntä. Totta kai!  Se päivä koitti yllättävän pian, 5.9.2013 ja se oli torstai toivoa täynnä.

Menin Annaa vastaan junalle ja kun hitaasti ruokailimme, juttelimme ihan kaikesta muusta, paitsi kirjasta Ei kenenkään maassa. Löysimme sen yhteisen sävelen, millä voimme illan ”soitella”.

Hyvissä ajoin ennen kuutta alkoi ihmisiä kerääntyä Kouvolan Taidemuseo Poikiloon. Roudasimme tuoleja lisää ja lisää ja silti ne eivät riittäneet. Nousimme Annan kanssa pöydälle istumaan, sillä muutoin meitä ei olisi nähnyt kukaan. Pöydällä istuen me sitten juttelimme.  Aiheena oli siis Annan kirja Ei kenenkään maassa, mikä kertoo hänen isoisänsä elämästä faktan ja fiktioin keinoin. Sekin mikä oli fiktiota, tuntui faktalle. Heitin Annalle vain muutamia kysymyksiä, joihin hän vastasi niin, että yleisö kuunteli herkeemättä ja imien joka sanan. Saimme tietää kirjan syntyvaiheista, niistä lukuisista tutkimuksista, mitä Anna oli tehnyt ja niistä matkoista paikkoihin, mitkä kirjassa esiintyvät.

 

Jos historiasta voi puhua innostuneesti ja niin, että sitä kuuntelee etukenossa, niin nyt kävi niin. Nuori ja kaunis nainen esitti meille lähihistoriaa niin innostavasti, että se sai koko yleisön melkeinpä haukkomaan henkeään. Uskoisin, että kirja Ei kenenkään maa on vielä tänäkin syksynä monien käsissä.

Kun olimme jutelleet kirjasta, oli aika siirtyä alakertaan, missä Anna esitteli Lapsen tähden – näyttelyn.

 

Näyttely on erittäin mielenkiintoinen, herkkä ja mieleen painuva, joskin se on jo loppusuoralla, sillä se loppuu 22.9. Silti, vielä on aikaa jäljellä…

Kiitos ihanalle ja runsaalle yleisölle, jotka ottivat Annan niin hyvin vastaan. Se vuorovaikutus oli upeaa. Kiitos Anna, että sain viettää kanssasi mahtavan, ihmisläheisen tuokion.

Kuvat: Anu Kasnio