Eläinten asialla!

Olen ollut hiukan laiskana näitten päivitysten kanssa, mutta meillä oli viime vuoden puolella vieraana Elisa Aaltola. Joulukuun 2. hän saapui kaupunkiin. Olin häntä vastassa asemalla ja menimme suoraan Lyseon lukion auditorioon. Siellä Elisa piti luennon melko kattavalle yleisölle.

Myöhemmin illalla olimme vielä pääkirjastossa, missä Elisaa haastattelivat oppilaat Riina ja Enna.

IMG_2768

Elisa puhui paljon ja mielenkiintoista asiaa eläinten oikeuksista, josta aika kattavasti kertoo Jari Kolehmainen blogissaan, minne pääsee tästä!

IMG_2766

Kiitos Elisa erittäin valaisevasta vierailusta ja luennosta, mitä vaan tempaantui kuuntelemaan!

 

 

Koulunkäyntiä Juhan kanssa!

Syksyn harmauteen tuli valoa, kun lähdimme Juhan –  Juha Vesalan kanssa koulukeikoille.

Lokakuisena tiistaina suuntasimme Anjalan koululle. Siellä heti suorilta jumppasaliin ja roudaamaan penkkejä. Sitten oppilaat opettajineen paikalle ja tilaisuus saattoi alkaa.

 

Juha alkoi kertoa kirjoistaan ja siitä, miten ne olivat saaneet alkunsa.

 

Aika kului jouhevasti ja siitä kiittäminen on Anjalan koulun oppilaita ja opettajia. Meillä oli oikein mukavaa. Kun poistuimme paikalta, kirjastoauto oli juuri saapunut pihaan. Loistava ajoitus. Siirryimme seuraavalle koululle, mikä oli…

 

Saviniemen koulu! Siellä meitä oltiin jo pihalla vastassa. Mahtavaa! Kaksi sessiota Juha veti, kertoen taas kaiken, mitä oppilaat halusivat tietää. Opettajan huoneessa kävimme välillä kahvilla ja taas jatkettiin. Kiitos Saviniemi, sen mukavat opettajat ja kivat oppilaat!

Marraskuun puolella otettiin uusiksi ja tällä kertaa suuntasimme Kuusankosken puolelle ja siellä vuorossa Pilkan koulu.

 

On sanottava, että todella kaunis ja idyllinen koulurakennus. Opettajien huone oli ”ullakolla”, wau! Jälleen pääsimme saliin…

 

Tosi leppoisa tilaisuus ja sen tekivät mahdolliseksi Pilkan koulun oppilaat ja opettajat.  Aikataulu oli kuitenkin tiukka ja meidän oli jouduttava vielä yhdelle koululle…

 

Se oli Kymintehtaan koulu! Siellä mekin saatiin nauttia esityksestä. Kun Juha oli osuutensa hoitanut, tukioppilaat olivat järkänneet tanssiesityksen, johon olisi kyllä tehnyt mieli ryhtyä, mutten kehannut, aikuiset ovat niin noloja 🙂  Lopuksi meidät johdateltiin vielä kouluruokailuun, nam! Kiitos Kymintehtaan koulun koko porukka!

Juha Vesala, joka on siis Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja, on kirjoittanut myös kirjoja, sekä aikuisten että nuorten.  Niistä jo valmiista kirjoista hän kertoi, mutta myös työn alla olevasta uudesta nuorten kirjasta, josta saatiin kuulla otteita. Uusi kirja on koiraihmisille ja kun siitä kuuli näytteen, se veti monet aika herkäksi.

Risto Isomäki kävi Kouvolassa !

Oli kaunis talvinen päivä, kun juna toi Risto Isomäen Kouvolaan ja niin oli kaunista, että junakin tuli melkeinpä etuajassa. Olin radiotoimittajan kanssa vastassa Ristoa, sillä heti vaan median pyörteisiin. Haastis ja sitten syömään(minä, joka en koskaan syö lihaa, niin nyt söin, auts, harmitti). Ruokailun jälkeen siirryimme autoon(vähän minua hirvitti, kun sellainen ympäristömies tulee ja minulla on auto). Vaan kun oli melkoisen kipakka pakkanen, niin oli jouhevaa mennä autolla Lyseon lukiolle.

Koululla audiotorio täyttyi melko runsaalla määrällä kaiken ikäisistä ihmisistä. Risto Isomäki sain kertoa lähes kaikesta ainakin vähän ja 1,5 tuntia tuntui puolelta tunnilta.

Suurta kysymystulvaa ei tullut, mutta jokunen kuitenkin, mikä oli erittäin mukavaa.

…opiskelijat kehuivat kovasti sitä, että Isomäki esitteli niin monia mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen estämiseen eikä nähnyt tilannetta pelkästään toivottomana. … esityksestä löytyi jokaiselle jotakin. Esimerkiksi kasvissyöjät saivat lisää perusteita omalle valinnalleen….
Luki järjestävän opettajan palautteessa. Niin ja minua se syömäni burgeri harmitti vielä enemmän!

Kun pääsimme koululta, matkasimme kohti Kuusankosken kirjastoa. Olimme niin hyvin aikataulussa, että vein Riston ensin Kuusankoskitalon taidenäyttelyyn. Sitten kirjastoon kahville, minne sopivasti saapui KS:n toimittaja.

Varsinainen tilaisuus keräsi yleisöä mukavan määrän ja he herpaantumatta kuuntelivat Risto Isomäen uskomatonta tarinan kerrontaa. Tarua vai totta, siinäpä kysymys. Raja on aika häilyvä. Minusta kaikki, joita hiukankin kiinnostaa ilmasto- ja ympäristöasiat, maailman tilanne luonnon kannalta, niin kannattaa lukea kaikki Risto Isomäen kirjat.

Kuusankoskella hyppäsimme taas autooni ja kohti Kouvolan asemaa. Kotvanen oli aikaa junan lähtöön, joten hörppäsimme neuvoa antavat ja sitten vaan hei-hei ja Kiitos Risto vierailustasi!

Kuka teki Nörtin?

Lucian päivänä meillä oli jälleen ilo ottaa vastaan vieraita. Tiina Eskola ja Aleksi Delikouras (äiti ja poika) saapuivat Kouvolaan. Heti lennossa kiidätin heidät Eskolanmäen koululle. Ennen toimeen ryhtymistä saimme kahvia ja pullaa, jonka jälkeen pääsimme luokkaan. Minä sain olla oppilaana ja kuulla mielenkiintoisia tarinoita.

Tiina Eskola kertoi kustannustoimittajan työstään, joka vaikuttaa aina niin mielenkiintoiselta. Lisäksi hän kertoi lasten toiminnallisista salapoliisikirjoista, joista kaksi on jo ilmestynyt ja kaksi vielä tulossa. Kivat pikkukirjat sopivat yli 8-9-vuotiaille ja kuuluvat Oppi&Ilo-tuotteisiin.

Tiinan jälkeen jutteli omista aikaansaannoksistaan Aleksi Delikouras. Hän on tehnyt lyhytelokuvia Ninja-tyyliin ja samasta aiheesta kolme kirjaa. Ninjojen jälkeen tuli Nörtti. Uskomattoman suosion saanut Nörtti, josta alunperin tehtiin dokumenttia, mutta mistä tulikin varsin hupaisa.

Nörtti on ollut niin suosionsa huipulla, että Aleksi kirjoitti siitä kirjan, mikä ilmestyy tammikuussa ja jonka aion lukea heti, kun käsiini saan. Suosittelen kaikille muillekin, nuorille ja tottakai aikuisillekin!

Koulussa meni kaksi oppituntia ja sitten olikin jo niin nälkä, että seuraava ohjelmanumero oli ruokailu. Ruokailun lomassa haastelimme lisää ja saatan vain ihmetellä, kuinka osaavia ja taitavia ihmisiä on. Tiina Eskola voi olla ylpeä äiti, sillä nuoreksi mieheksi Aleksi on jo saanut paljon aikaiseksi. Mitä heistä vielä saadaankaan kuulla.

Illan suussa olimme vielä Mediamajassa, mutta siellä ei ollut yleisömenestystä. Harmi kaikkien niitten puolesta, jotka eivät päässeet kuulemaan siitä, miten Tiinan ja Aleksin aikaansaannokset saivat alkunsa.

Kuva:Aki Ryöppy

Kiitos Tiina, Kiitos Aleksi! Ihanaa kun kävitte Kouvolassa!

Taikurin(ja vauvan) matkassa !

Aikaisemmin olin saanut vinkin SanomaPro:lta, että heidän listoillaan on taikuri, joka on tehnyt jo pari taikakirjaa. Otin yhteyttä ja sain Nooran yhteystiedot ja kutsuin hänet Kouvolaan. Halusin viedä hänet Kankaan koululle ja vielä järjestää tilaisuuden kirjastoon. Sovimme Nooran kanssa ajankohdista ja kaikista käytännön järjestelyistä. Noora Karma saapui Kouvolaan 22.11 tiistaina. Hänellä oli vain yksi hieman tavallisuudesta poikkeava pyyntö… Hänellä on mukana vauva, 5kk:n ikäinen, jota jonkun pitäisi pitää silmällä esitysten ajan. Hoituu.

Noora saapui Kouvolaan sovittuun aikaan ja panimme toimeksi. Vauvanhuoltotoimenpiteiden jälkeen suuntasimme koululle. Roudasimme kaikki tavarat, myös vauvan ja vaunut koulun jumppajuhlasaliin. Ensimmäinen esitys saattoi alkaa. Sali täyttyi ääriään myöten oppilaista ja kaikki sujui kuin taikatemput. Paitsi, että pikkuinen vauva alkoi itkeä… Lähdin hänen kanssaan sivuun ja kuvittelin, että kyllä se siitä rauhoittuu, ku heijaan ja hyssytän. Ei rauhoittunut. Siivoojat päästivät minut opettajan huoneeseen, missä lohdutin lohdutonta vauvaa, jonka ymmärsin siinä vaiheessa vierastavan! Pidin vauvaa niin, ettei hän nähnyt kasvojani ja aloin, en suinkaan laulaa, mutta hyräillä, katsoen samalla ikkunasta ulos. Maisema oli yhtä lohduton kuin vauvan itku, hautaustoimiston seinusta, missä oli erilaisia hautakiviä näytillä. Jatkoin hyräilyä ja koitin muistaa kaikki määmääkaritsat ja kun en muistanut,  hyräilin mitä sattuu, sävelsin omiani. En siis nähnyt ensimmäisestä esityksestä juuri mitään.

Väliaika, kahvia ja pullaa. Vauva oli silmin nähden ilahtunut, kun pääsi äitinsä syliin. Ennen seuraavaa esitystä, vauva pakattiin vaunuihin ja lähdin hänen kanssaan ulos. Rundi koulun pihan ympäri teki tehtävänsä ja hän uuvahti. Parkkeerasin vaunut oven suuhun ja hiivin katsomaan esitystä…Jee, ihan mahtavaa!

Kuva:KiniLaine

Noora esitteli ja kertoi kirjoistaan, näytti kuvia ja luki pätkiä. Temppujakin piisasi, niin että olimme opettajia ja oppilaita myöten aivan kummissamme. Miten se sen teki? Se on taikuutta! Oppilaista pääsi muutama avustamaankin ja kaikki olivat ihanasti mukana. Minä juoksin välillä ulkona tarkistamassa vauvan tilannetta vaunuissa.

WSOY oli lahjoittanut muutaman kirjan, joista arvoimme pari oppilaiden kesken ja pari kirjaa lahjoitimme koulun kirjastoon. Lisäksi kustantajan lähettämät puuhavihkot niin ollen lahjoitimme myös koululle ja toivon, että niistä on Oppia ja Iloa!

Koululta lähdimme kävellen ruokailemaan. Kävellen siksi, että vauva, vierastamisesta kovasti väsyneenä, nukkui edelleen. Saimme ruokaillakin niin, että vaunuissa oli hiiren hiljaista. Hyvä, sillä vielä oli yksi esitys jäljellä, kirjastossa. Teimme niin, että minä kävelin sinne vaunujen kanssa ja Noora haki auton koululta ja tuli sillä.

Kun esitys oli aluillaan, eturivi oli täynnä Kankaan koulun oppilaita. Fanit olivat saapuneet paikalle. Yleisöä oli muutenkin ihan sopivasti. Vauva tuli mukaan, valmiiksi vaunuissa, että jos ja vaikka kuin…

Kuva: Toni Reijo

Esitys alkoi ja jälleen Noora kertoi kirjoistaan ja hämmästytti kaikki uskomattomilla tempuillaan. Mitä teki vauva? Ilmoitti, ettei tykkää tilanteesta ja niin juoksin hätiin ja lähdimme ajelulle, Kirjastossa on tilaa ja kun teimme ensin kiekan yläkerrassa, niin siiryimme alakertaan. Siellä ajeltiin pitkin käytäviä, piipahdettiin aineisto-osastolla ja kuinka ollakkaan, pian vauva nukahti. Jätin vaunut käytävään hyvälle paikalle ja kipaisin yläkertaan seuraamaan esitystä. Kerkesin nähdä taas vaikka mitä. Huimia numerotemppuja, joita tälläinen onneton matikkapää ei ymmärrä vaikka selitettäis. Miten eri numeroilla voi tulla sama lopputulos eli päivämäärä, jota juuri silloin elettiin???

Kuva:Toni Reijo

Sitten Noora meni yleisön joukkoon, poimi sieltä tytön, jonka laittoi pian lankun päälle ”leijumaan”. Yleisö oli hiiren hiljaa ja pakko myöntää, että ajattelin kaiken aikaa, ettei tuu onnistumaan… Vaan, taas minua vietiin. Tyttö pysyi lankulla, niin että toinen pää oli tuolin karmilla toinen ei. Ihan kiva 🙂

Saimme tunnin setin huikeita temppuja, joita voi sitten jokainen tahollaan miettiä, kuinka se oikein meni? Aika loppui taas kesken, sillä olisihan niitä temppuja katellut, vaikka kuinka.

Elämä on taikaa. Meillä kaikilla oli kivaa, marraskuun pimeydessä, saimme pätkän taikuutta. Kiitos Noora Karma! Emme unohda sinua koskaan. Kiitos Kankaan koulu, kaikki toimi taas ihan loistavasti! Ihanaa, kun sain hoitaa vauvaa 🙂

Rikospoliisi kouluilla osa 2.

Tänään jatkettiin Pasi Lönnin kanssa koulukeikkoja ja nyt oli vuorossa Oravalan ja Hirvelän koulut, joista ekana Oravala.Luokat 1-6 olivat edustettuina pieneen jumppasaliin ja silti ei ollut mitään väen tungosta. Ihana ryhmä oppilaita, jotka yltyivät myös kyselemään, niin että Pasin on vaikea palkita ”paras” kysyjä. Hän sitten suorittikin sen arpomalla. Yleisin kysymys taitaa olla se, että onko kirjoittaminen/kirjan tekeminen hauskaa?? – On se, vastaa Pasi joka kerta, ei sitä muuten tekisi 🙂

Seuraavaksi vaihdettiin koulua ja se oli Hirvelän koulu, missä aloitettiin ruokatunnilla. Kouluruoka oli jälleen tosi hyvää!

Hirvelässä meni eka tunti ysiluokkalaisten kanssa. Heillä ei juurikaan kysymyksiä ollut, mutta Pasi ei antanut periksi. Kaksi kysymystä tai muuten kukaan ei lähde mihinkään. – Millanen mopo sinulla oli? oli eka kysymys. Tuli se toinenkin sieltä sitten ja oppilaat pääsivät välitunnille.

Kaksi oppilasta jäi haastattelemaan Pasia vielä koulun lehteen. Opettaja jäi tueksi !

Toinen tunti meni seiskoille ja kaseille. Hyvin jaksoivat! Puhe oli mm. siitä, kuinka kirjan kirjoittaminen ei lyö leiville. Ojan kaivamisella tienaa paremmin, mutta se ei vaan ole niin kivaa. Heilläkään ei meinannut kysymyksiä irrota, mutta kyllä heistäkin sitten jotain sai nyhdettyä. Toivon mukaan jotain jöi heidän mieleensäkin.

Kiitos Pasi jälleen tästäkin ihanasta päivästä! Kiitos Oravalan ja Hirvelän koulut!

Lukeminen kannattaa aina 🙂

Rikospoliisi kouluilla osa 1.

Kirjastotätillä oli onni matkassa, kun rikosylikonstaapeli Pasi Lönn suostui tulemaan Kouvolaan. Lähdimme kouluille jakamaan dekkari-ilosanomaa.

Pasi saapui sovittuun aikaan Jyväskylästä ja poimittuaan minut kyytiin, matkasimme Selänpään koululle.

Siellä oppilaat keskittyneesti kuuntelivat, kuinka päätoiminen poliisi kertoi sivutoimestaan kirjailijana. Millainen vilkas pojankoltiainen hän oli ollut ja kuinka tiesi, että kirjoittaminen oli juuri hänen juttunsa. Oppilaita hän yllytti pitämään kiinni siitä, mikä on se Oma Juttu !

Selänpäässä olivat osa oppilaista tutustuneet jo Pasin kirjoihin, mikä oli kerrassaan ihanaa. Opettajat olivat kirjastoautosta tilanneet Pasin kirjoja, oppilaiden iloksi. Niinpä oli kysymyksiäkin ja paras kysyjä palkittiin Pasin kirjalla Hyppy syvyyteen.

Seuraavana matkasimme Jaalaan ja kotiseuturakkaana esittelin siinä matkalla Verlan. Verlaa ei saa ohittaa. Oli helppo esitellä, koska Verlassa ei ollut ristin sieluakaan. Hiljainen oli kylätie…

Jaalassa pääsimme suoraan syömään ja oli kouluruoka hyvää. Uunimakkaraa ja perunamuussia, mikä maistui ihan perunoille, njam. Ruokailun jälkeen ruokasali muuntautui esitystilaksi ja Pasi estraadille.

Koko koulu oli kuuntelemassa, kun Pasi kertoi miten kirja syntyy. Jälleen oli hyviä kysyjiä ja aina joku kysyy, kuinka monta kirjaa on kirjoittanut ja paljonko siitä saa rahaa? Lopputulos on aina se, ettei kirjoja kannata rahan takia tehdä, sillä ei niillä tienaa. Iloa se kuitenkin tuottaa!

Jaalassakin oli osa oppilaista perehtynyt Pasin kirjoihin ja tietysti paras kysyjä palkittiin.

Kaksi nuorten dekkaria on jo ilmestynyt ja kolmas tulee vuoden päästä syksyllä. Sitä ennen aikuiset saavat lukuelämyksen, sillä Viimeinen tili ilmestyy syyskuussa *vink-vink*

Kiitos Selänpään ja Jaalan koulujen opettajat(koko henkilökunta) ja oppilaat. Oli ilo käydä teitä tapaamassa. Kiitos Pasi, kun jaksoit tulla meidän iloksi. Ensi viikolla jatketaan!

Vietetään ensin Pääsiäistä! Luetaan…

Viimeinen keikka

Tänä keskiviikkona meillä oli vuoden viimeinen koulukeikka. Minun autoni oli telakalla, joten kuski ja auto vaihtui. Kirjailija/toimittaja Juha Vesala haki minut aamutuimaan ja matka suuntautui kohti Sippolaa.

Sippolassa meidät vastaanotti Anneli-rehtori, joka aluksi meinasi meille vain paria luokkaa, mutta saimme vielä yhden luokan mukaan ja niin menimme jumppasaliin.

Juha pääsi omimmalle paikalleen, korin alle 🙂 Homma eteni tuttuun tyyliin ja kaikki oppilaat olivat niin mahtavia, aktiivisia ja kiinnostuneita !!! Välituntikin meni siihen samaan.

Sippolasta jatkoimme maaseudun talvisessa kauneudessa Kaipiaisiin. Koska olimme ajoissa, Veikko-rehtori passitti meidät ensin eskareiden luokse vanhempaan koulurakennukseen. Sehän passasi !

Esikoululaiset kuuntelivat tarkkana, kun Juha luki heille kirjaansa Kaulapantajahti.  Sieltä siirryimme viereiseen rakennukseen – ruokailemaan ja ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Varsinainen tilaisuus alkoi luokassa, missä oli heti alusta asti erittäin lämmin tunnelma. Oppilaat olivat niin hauskoja, etten ihan heti ole niin paljoa nauranut 😀

Tarinaa riitti puolin ja toisin, niin että jatkoajallehan se meni. Oppilaita riitti vielä nimmareiden pyyntiin! Juha oli melkein kuin Antti Tuisku 🙂

Loppujen lopuksi oli heittokilpailu jumppasalilla….

Se, miten tilanne päättyi, jääköön salaisuudeksi !!!

Juhan näkemys reissusta on täällä!

Kyllä maalla oli mukavaa

Varsin talvinen ilma hiveli meitä, kun jälleen Juha Vesalan kanssa lähdimme koulukeikalle. Tällä kertaa meillä oli vuorossa Ummeljoen ja Muhniemen koulut, joista klo 9.00 aloitimme Ummeljoella.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja siellä puolelle koululle oppilaista Juha kertoi kirjoistaan ja vähän muustakin. Oppilaat saivat jälleen kysellä ja kysymyksiä piisasi, erittäin paljon, niin että jälleen meni jatkoajalle.

Lopuksi osa oppilaista tuli vielä Juhan luo juttelemaan…

Ummeljoelta suuntasimme edelleen lumisateessa kohti Muhniemeä, jonne löysimme, koska meillä oli kartta mukana. Ihana maalaiskoulu löytyi ja koska olimme jälleen ajoissa, niin saimme tutkia hieman koulua. Sellaista koulua olisi itsekkin halunut käydä. Ihan oikeita ja aivan varmasti wanhoja kukkia oli joka luokassa.

Koulun kello oli tälläinen. Sitä kellon soittaja soitti, avaten ensin ikkunan ja siitä kilkutti,  kun välitunti päättyi.

Jälleen oppilaat olivat aivan täysillä mukana ja millään ei olisi malttanut lopettaa. Tässä kysyttiin, kuinka moni lukee illalla, ennen kuin käy nukkumaan…

Mahtavaa!!!

Meillä oli jälleen upea päivä näiden ihanien oppilaiden parissa. Kiitos Ummeljoen ja Muhniemen koulujen oppilaat ja opettajat. Vapulle erityiskiitos ruuasta!

Ja näin reissun koki itse J.Vesala!

”Robin Hood ja Einstein”

J.V.Snellmanin päivänä, lippujen liehutessa parissa Kouvolan koulussa esiintyi kaksi kivaa miestä. Eräs poika sanoi heti ensi näkemältä, että Robin Hood ja Einstein 🙂

Minulla  oli tapaaminen kirjailija Harri István Mäen ja kuvittaja Jukka Lemmetyn kanssa pääkirjaston takapihalla ennen kymmentä, mistä sitten siirryimme sulavasti Kankaan koululle.

Oppikujan koulun puolella, voimistelujuhlasalissa me olimme ja minulle se oli nostalginen kokemus, sillä edellisestä kerrasta oli vierähtänyt lähes 40v.

Harri kertoi tarinaa ja Jukka piirsi. Välillä Jukka piirsi niin, että otti yleisöstä mallin ja se aiheutti aina kivaa kikatusta, että kuka on kohteena. Harrin tuotanto on uskomaton ja vain muutamasta kerettiin hiukan kertoa. Harri olikin aloittanut kirjoittamisen jo lapsena, kuten Jukka piirtämisen.

Jukka myös opetti oppilaille, kuinka piirretään hevonen. Kaikki varmasti muistaa nyt sen, että jos eläimessä on hankalasti piirrettävä kohta, niin unohdetaan se ja laitetaan sille vaatteet päälle.

Oppilaat olivat ilmeisen innoissaan, koska kaikki jaksoivat kuunnella ja jopa kysellä kaikkea mukavaa, kuten lukeeko Harri omia kirjojaan ja osaako Jukka piirtää Aku Ankan(ei osannut, piirsi neliskanttisen Mikki Hiiren).

Kun kaksi tilaisuutta oli hoidettu, pakattiin tavarat ja siirryttiin Valkealan yläkoululle. Aikataulut olivat sen verran pielessä, että emme kerenneet syödä ja jännitin, miten jaksetaan tai miten herrat jaksavat vielä kaksi tilaisuutta…

Auditoriossa oli sitten yläastelaisia, jotka myös jaksoivat olla kiinnostuneita, vaikka olikin jo polte pitkälle viikonlopulle.

Kun viimeinenkin esitys oli hoidettu, oppilaat pääsivät lomalle ja me syömään.

Jukan piirrustukset jäivät kouluille ja ne melkein vietiin jo käsistä 🙂 Harrin kirjoja ja myös Jukan, toivotaan nyt lainattavan!