Katariina & Marko !

Suuri ilo oli meillä, kun saimme kaksi kirjailijaa yhtä aikaa kirjastoon. Katariina Souri ja Marko Hautala haastattelivat toinen toisiaan! Katariinan kirja Polku ja Markon Unikoira pääsivät nyt estraadille.

Tälläinen järjestely on vaihtelua ja sitä kokeilimme jo keväällä, jolloin Vesa Kontiainen ja Kaarle Viikate tenttasivat toisiaan. Niinpä otin yhteyttä Katariinaan ja kysyin, miten olisi ja jos olisi, niin kuka voisi olla hän, kenen kanssa olisi niin yhteinen sävel, että parihaastattelu juontuisi. Marko Hautala!

Hurraa! He tekivät sen! Kerrassaan loistavaa jutustelua, siitä kuinka heidän kirjansa olivat syntyneet, mitä kaikkia samankaltaisuuksia niissä oli ja miten he kirjoittavat, mistä saavat aiheita yms.

Kuva:Aki Ryöppy

Yleisö tykkäsi ja aika kului huomaamatta. En kerro siitä sen enempää sillä haastattelutilaisuuden voi katsoa MediamajaTV:stä!

Kiitos Katariina ja Kiitos Marko!!!

JUBA!

Kesää on vietetty ja taas alkaa vierailut kirjastossa! Heti alkajaisiksi meillä on JUBA TUOMOLA!

Juban kanssa ollaan ensin Viranomaiset Manskilla-tapahtumassa klo 15:30

Pääkirjastolla klo 18:00, missä on myytävänä albumeita!

Uusin nro 15 Vau, kuuma kinkku maksaa 15€  ja lisäksi:

Albumeihin saa signeerauksen!!!

 

 

”Ei muuta kuin Happy Rock’n Roll”

Olemme saaneet kivasti Hurriganes-vieraita. Kaiken aloitti John Fagerholm, kun kävi meillä kertomassa Albert Järvisestä. Sen jälkeen saimme vielä Remun valottamaan yhtyeen 40-vuotistaivalta. Niinpä nyt oli vuorossa Honey Aaltonen, joka riemuksemme saapui kertomaan kirjastaan Cisse Häkkinen. Ansiokkaasti haastattelijan osuuden on hoitanut meille jo kovin tuttu Vesa Kontiainen.

Saimme kuulla, miten kirja oli kirjoitettu ja millainen oli Cisse Häkkinen, vuonna 1990 kuollut Hurriganesin basisti. Ei kuulemma ollut helppo kirjoittaa kirjaa ihmisestä, josta kukaan ei löytänyt mitään negatiivista. Cisse Häkkinen oli ollut persoona, josta kaikki pitivät ja jaksoivat vaan edelleen kertoa, miten mukava hän oli ollut.

Kirja on kirjoitettu niin, että sitä on helppo lukea, se on veijaritarina, missä on erittäin runsas kuvitus. Honey kertoi, että Cisse itse luki mielluummin vain sarjakuvia. Jos hänelle suositeltiin jotain kirjaa, hän ensin kysyi, onko siinä paljon kuvia. Tämä kirja on kirjoitettu niin, että Cisse itsekin olisi saattanut sen lukea.

Illan mittaan saimme kuulla kaksi Cissen ennen julkaisematonta suomenkielistä biisiä. Kultaa ja hohtavaa hopeaa ja Sä sekoitat mun pään. Tilaisuus meni MediamajaTV:n kautta nettiin katsottavaksi. Biisit saivat kokonaan kuulla vain paikalla olijat, sillä niiden upeiden biisien mahdollinen  julkaisu on tehtävä ihan muita teitä.

Meillä oli erittäin mukava ilta ja siitä kiitos kuuluu yleisölle, joka ihan silmin nähden nautti kuulemastaan. Kiitos Honey ja kiitos Vesa! Niin ja tietysti kiitos Mediamajan pojille!

Tilaisuus on nähtävissä siis MedimajaTV:ssä!

Kuvat: Toni Reijo

Ps. Ympyrä ei ole vielä sulkeutunut, sillä syksyllä ilmestyy kirja Ile Kalliosta!

”Vittuilu on välittämistä!”

Näin väittivät Jouni Hynynen ja Jari Sinkkonen, kun vierailivat Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa. Voitaneen siis ymmärtää niin, että kun vaikkapa se armas puoliso vittuilee, niin siihen voi vastata: – Niin minäkin sinua 🙂

Kuva: Aki Ryöppy

Mediamaja täyttyi oikein mukavasti, niin että oli sanan varsinaisessa merkityksessä erittäin lämmin tunnelma. Minä, tönkkö juontaja(asiakaspalautteesta luettu) yritin kysellä jotain näiltä varsin supliikeilta rokahtavilta äijiltä.  Pääasiassa juttelimme kirjasta, mikä on juuri tullut ulos LIKEltä ja käsittää Kotiteollisuus.com-sivuston kysymyksiä ja vastauksia. Ihan samaan malliin mentiin, vähemmän fiksuihin kysymyksiin tuli erittäin hersyviä vastauksia.

Yleisö vaikutti siltä, että he suorastaan tykkäsivät olla siellä ja eipä ollut valittamista minullakaan. Kelpo tuokio! Tämä ilta oli ikuistamisen arvoinen ja sen voi katella täältä.

Kiitos Jouni ja Jari, meillä kaikilla oli niin mukavaa 😀

Valtakunnan ykköspimputtaja….

…oli Kouvolassa ja hyvät naiset ja herrat, mikä pimputus!

Kyseessähän on siis, kukapas muu kuin Itse Iiro Rantala. Saimme hänet sitkeästi väsyttämällä Kouvolaan. Pelkästään kirjasto ei asiaa auttanut vaan oli käännyttävä seurakunnan puoleen. Ihan polvillaan ei tarvinut olla, sillä yhteistyö syntyi lämmöllä ja sydämellä, sillä me kaikki halusimme saada Iiron ihmisten iloksi.

Tilaisuus alkoi Kouvolan seurakunnan kauniissa Maria-salissa klo 18:00 sillä, että Iiro pimputti pianokonsertin. Pakko myöntää, että minä, joka kuuntelen hiukan erilaista musiikkia, olin ihan haltioitunut. Hauskin ja ihanin pianokonsertti, minkä olen ikinä kuullut tai siis kuvittelisin näin, koska kokemukseni pianokonserteista on aika minimaalinen. Kaiken kaikkiaan olin ihastunut ja nautin ihan joka pimpauksesta. Vaan, enpä ollut ainoa. Yleisö oli hurmiossa 🙂 Näin sain lukea asiakaspalutteista, jotka kaikki olivat todella ylistäviä. Vuolas virta, jossa mentiin. Hyvät maisemat…Suu korvissa hurmiossa pitkät ajat…

Tunnin konsertin jälkeen, mikä muuten tuntui hurahtavan 10 minuutissa, oli väliaika.

– Kahvia ja pullaa –

Toinen osio oli haastattelua Iiron kirjasta Nyt sen voi jo kertoa. Kirja on loistavaa kerrontaa. Asia on tuotu esille niin, että sen ymmärtää hiukan asiasta tietämättömämpikin(kröhmm..). Huumori oikein tirskuu rivien väleistä ja tuo lukemiselle kivaa nostetta.

Niin, Iiro kertoi miksi ja kuinka kirja on syntynyt ja en siitä sen enempää kerro, koska sen voi käydä katsomassa täältä!

Yleisö oli mukana ja erityisen ilahtunut olin siitä, että ne upeat Iiron musiikkiin liittyvät kysymykset tulivat juuri yleisöltä, koska en olisi osanut mitään kovinkaan fiksua kysyä.

Kiitos Iiro, että ilahdutit kouvolaisten talvi-iltaa!

Kiitos, hyvä yleisö, kun olitte niin mukana! Kiitos, kun näitte vaivaa asiakaspalautteiden antamiseen, ne olivat mahtavia!

Kiitos seurakunta, kun niin innolla lähditte mukaan tekemään tätä iltaa!

Kuvat: Mediamaja

Ilta YÖn legendojen kanssa !

Kouvolan Pääkirjaston Mediamajassa oli tyytyväinen yleisö, siis erittäin tyytyväinen. Kun luin kaikki asiakaspalautteet, niin oikein hämmästelin, kuinka en löytänyt kuin vain ja ainoastaan positiivista palautetta. Mistä moinen?

Kiitos ja kunnia! Ilpo Rantanen ja Vesa Kontiainen kertoivat illan aikana YÖ-yhtyeestä siihen malliin, että yleisö ei juurikaan osanut edes kysyä mitään. Ei ollut mitään kysyttävää, sillä niin selventävästi meillä oli ilo kuulla YÖ-yhtyeen taustoista.

Ilpo Rantanen oli kirjoittanut viime syksynä ilmestyneen YÖ-yhtyeen 30v-juhlakirjan Likaiset legendat – 30 vuotta YÖtä. Siitä puhuttiin! Miten tämä hieno kirja syntyi ja ketkä sitä olivat olleet tekemässä. Kirjan kustantaja on Siltala.

Eikä siinä kaikki. Välillä saimme kuulla herkkupaloja, harvinaisuuksia, ennen kuulemattomia demoja! Yleisö hiljentyi kuuntelemaan ja aluksi pari biisiä yhtyeen alkuajoilta. Kun välillä taas jutusteltiin, niin sitten taas hiljennyimme kuuntelemaan, vaikka minä olisin kyllä mieluummin joraillut ja ”kaikki nostaa kädet ylös” -tyyliin. Tie sydämeeni-nopeatempoisempi versio oli todella tie sydämeeni!

Saimme katsellakin, elävää kuvaa Juvan Puustockista, Yö-yhtyeen keikalta! Nam, se oli kivaa, se tuntui mukavalta.

Vesa ja Ilpo jutustelivat niin leppoisasti, että kaikille jäi hyvä mieli. On erittäin hienoa, että saimme taas näin upeita vieraita, jotka tietävät mistä puhuvat ja kertovat siitä niin sydämellä.

Tilaisuus päättyi niin kuin Yö-yhtyeen konsertit, Rakkaus on lumivalkoinen-biisiin, paitsi –  Me saimme kuulla sen englanniksi ja Jukin(Yö-yhtyeen basisti) laulamana. Se oli herkkää se!

Tilaisuus on nähtävissä Mediamaja-TV:ssä, pätkissä, sillä demonauhoja siellä ei kuulla.

Kuvat: Sami Hammouda

30 vuotta YÖtä !!!

YÖ-yhtye on rampannu ristiin rastiin ympäriinsä ja ilahduttanut musiikillaan meitä kaikkia! 30 vuotta YÖtä, se on aika lailla se. Rantasen Ipe on koonnut siltä matkalta otteita kirjaan, joka on ihan loistopakkaus! Tätä kirjaa esitellään ja kerrotaan, mitä se sisältää, meillä Kouvolan kirjaston Mediamajassa 12.1.2012 klo 18:00.

Ilpo Rantasta haastattelee Vesa Kontiainen, jolla on oma osuus niin YÖssä kuin kirjassakin.

Kirjaa saa ostaa paikan päältä hintaan 25€ ja samalla on mahdollisuus saada omistuskirjoituksia.

Eikä siinä vielä kaikki! Vesa on luvannut illan aikana esittää extraa. Saamme kuulla jotain ennen kuulumatonta!

Kannattaa tulla paikalle!

Remu, Nipa ja Vesa !

Olin odottanut tätä päivää, enemmän kuin joulua. Se oli tuntunut lähes unenomaiselta, että me saadaan Remu Kouvolaan. Kun sain siitä vinkin ja apua yhteystiedoissa(Kiitos Olli), alkoi armoton työstäminen. Kun idea alkoi muotoutua, halusin Remun lisäksi myös Nipan,  joka on paikkakunnan omia poikia ja lisäksi Vesan, jolla asiantuntemusta Suomi-rockin saralta piisaa. Nämä kaikki kolme miestä tunsivat toisensa jo entuudestaan, joten niiltäkin osin homma oli kelkassa.

Soitin lukemattomia puheluja ja muutamia sähköposteja, kun sovittiin päivämäärää ja illan kuvioita. Remua kävin tapaamassa, koska se oli niin helpompaa sopia käytännön asioista. Näiden miesten kanssa oli helppoa sopia, koska kaikki tuntui menevän niin jouhevasti. Yritin muistaa kaiken. Nautin joka hetkestä. On myös mainittava Remun taustahenkilö Kari, joka oli mukana ja valoi uskoa minuun, että kaikki sujuu hyvin ja illasta tulee aivan mahtava!

Silti on aina pikkasen jännitettävä. Jännitän aina sitä, pysytäänkö aikataulussa, pääseevätkö kaikki ajoissa paikalle ja tällä kertaa myös sitä, riittävätkö seinät. Aikataulut pitivät kutinsa. Hain Nipan asemalta, Vesa tuli sovittuun aikaan ja niin myös Remu ja Kari. Tsekkasimme Mediamajan ja tekniikan. – Jumalauta, magee mesta!, sanoi Remu. Medimajan pojat olivat virittäneet tekniikan kohilleen, oli Nipalle kitara ja Remulle virvelirummut. Lähdimme syömään.

Ruokailun aikana juttu luisti ja meillä oli varsin rattoisaa, etenkin kun kuuntelimme Remun tarinointia, mitä jaksaisi kuunnella loputtomiin. Kirjastolle saavuttuamme saimme tietää, että tupa oli täynnä! Siis niin täynnä, että meidän oli mentävä ulkokautta 😉 Upeaa, tiesin, että tulee paljon, mutta ihan ääriään myöten…

Tilaisuus alkoi musalla, Nipa ja Remu panivat parastaan parin biisin verran, ihka uusilla ja tilanteeseen sopivilla sovituksilla. Heti sen jälkeen Vesa alkoi kysellä kaikkea mahdollista, lähinnä Hurriganesin alkuajoilta. Hurriganes on saman ikäinen kuin Kouvolan pääkirjasto, 40v! Kuuntelimme haltioituneena Remun tarinointia, kun hän kertoi mitä uskomattomimpia juttuja milloin mistäkin. Joku oli sitä mieltä, että ei olisi tarvinnut niin paljon kiroilla, mutta minua se ei haitannut, sillä kyllä se vaan osa Remua!

Nipalta kyseltiin, miten oli joutunut/päässyt Remun matkaan. Miksi aikoinaan muutti Tampereelle ja mitä on hommaillut. Nipa on muusikko, kun ei omien sanojensa mukaan muuta osaa tehdä!

Myös yleisö, jota oli runsaasti, sai esittää kysymyksiä ja sielltä muutama ikifani kyselikin innokkaasti. Medimajan pojat kuvasivat koko session ja se oli nähtävissä netin kautta, jota seurasi samaan aikaan 45 ihmistä. Edelleen lähetystä voi käydä katsomassa täältä!

Asiakaspalautteet olivat positiivisia. Jos joku vähän harmitti, niin se, että tila oli niin pieni. Toisaalta taas, luulen hyvinkin, että se oli juuri osa luomaan intiimin tunnelman. Jos olisimme olleet avarammassa tilassa, en uskoisi, että olisi ollut ihan niin lämminhenkinen tilaisuus kuin mitä nyt oli.

Meille sattui sellainen pieni käytännön moka, kun ensimmäisiin mainosjulisteisiin tuli väärä päivämäärä. Nyt käytimme mokan hyödyksi ja annoimme ne yleisölle! Nimareita jaettiin 🙂

Asikaspalautteista arvottiin kolme, jotka saivat Hurriganes-pokkarin! Onnea heille ja kaikille kiitos läsnäolosta ja palautteista!

KIITOS REMU, KIITOS NIPA, KIITOS VESA !!!

Kuvat: Aki Ryöppy

Ookko nää käyny Olusa ?

Olen! Siis todellakin ihan käymäseltää siel tuli käytyy.

Keskiviikkona piti herätä ennen sian pieremää, mikä on siis huomattavasti aikaisemmin kuin se aika, ku tarkotetaan ennen kukon laulua. Ai, mite makiast ois nukuttanu, mut oli noustava ylös. Kahvilla sain itteni siihen malliin, että olin valmis hakemaan työkaverin kyytiin. Aivan sysipimeetä oli ulkona, kamala tuuli ja vettä satoi, juuri sellainen ilma, minne ei olisi suin surminkaan halunut lähteä. Kello oli 04:50 kun Harri istahti repsikan paikalle ja ajaa karautimme lentokentälle. Tarkistin Harrilta, että hänellä varmasti oli meidän lentoliput. Oli! Ihan loistavaa! Matkalla toppasin sen verran, että sain pari pillimehua ja pari energiapatukkaa(ihan hirveen pahoja)!

Lentokentällä vietiin auto parkkiin eikä panikoitu yhtään, vaikka kaik ol nii suurta ja mahtavaa miun ympärilläin. Sitten vaan tsekkaamaan. Menimme luukulle ku vanhat tekijät ja heti oltii vääräl luukul, ku ei me sentään bisnesluokkaa päästy, mut ku siin ei ollu jonoo. Sit ku tuli meijän vuoro, neiti lentokenttävirkailija ystävällisesti kysyi henkkareita. Harri näytti omansa ja miekii, paitsi ettei miulla ollut niitä! Apuva-apuva-apuuuva!!! Missä on minun lompakko???  Silloin aivan välähdyksenomaisesti näin sen, se oli siellä kotona, miun yöpöydällä! Juuh! Olipa kiva olo, ei rahaa, ei mitään, ihan kuin olisin ollu nobody! Ystävällinen neiti lentokenttävirkailija uskoi kuitenkin, että mie olen mie ja antoi pari kuumaa vinkkiä, miten saada henkilöllisyys. Turvatarkistuksessa oli ne miun pillimehut! Annoin suosiolla toisen virkailijalle ja join ite yhen ihan heti! Kiitin itteäni, että jätin sen hiuslakkapullon kotiin. Sitten alkoi portti huutaa, niinpä tietenkin, vanha salakuljettaja Laitinen jää kiinni. Joo, se oli miun magneettiranneke.

Kun sain taas vaatteet päälle, soitin kotiin ja ohjeistin lapseni kuvaamaan miun ajokorttini ja lähettämään sen puhelimeeni. Niin, ihan vaan sillä aikaa kun kävin vessassa, minulla oli virtuaalinen ajokortti. Harri toimi Hyvänä Haltijana ja maksoi kulut! Joten sain olla onnellisena Oulusa!

Lentokentältä menimme bussilla Oulun kirjastoon. Onneksi meille sattui paikallistuntemuksen omaavaa matkaseuraa. Aamukahvi maistui ihanalta ja sämpylä ihan jumalaiselle, melkein nielasin sen kerralla. Vaan sitten saliin ja TTS-seminaariin. Siellä sitten jokainen vuorollaan veti vimpan päälle hienon esittelyn omista hankkeistaan, oli Poverpointtia ja sujuvaa sanailua. Harri kertoi upeasti Mediamajasta ja että mie olin ylpee. Miun vuoro tuli vasta ruokailun jälkeen ja kävin pälättämässä 1o min omii juttui siit kui Mediamaja on vaikuttanut miun työnkuvaan ja se oli siinä. Käytii muuten syömäs viereises teatterirakennukses ja sinne mentiin niin monen mutkan kautta, että luulen sen olleen jonkinmoisen oikotien onneen.

Oulus ei jaksanut sataa, mutta oli sellainen syystuuli, mikä puhalsi joka nurkalta. Se ei kamalasti haitannut, sillä se merinäköala oli hulppea!

   Harri ja Kini Olusa!

 

 

 

 

 

 

 

Lentokentälle menimme jälleen bussilla, ihan nii ku oltais ennenkii niin näppärästi kuljettu. Tosin siinä kävi niin, että kun bussi saapui pysäkille, se oli nro 18. Me odotimme nro 19. Emme siis hievahtaneetkaan. Vaan kun eräs neito istui myös ja sitten nousikin siihen bussiin, oli pakko tarkistaa tilanne, onneksi, sillä numero oli vaihtunut. Nousimme bussiin 🙂

Turvatarkistuksessa portit taas huus, oliko se minun ranne? Ei ollu, vaan miun kengät! No sillä lailla, eli sipsutin sitten sukkasillani porteista ja kengät meni hihnalla. Eikä kysytty henkkareita 😦 Eikä kotimatkalla poliisit pysäyttäneet. Olihan silti reissu, kiva reissu. Illalla kotona jälkeen 21.

Meil tapahtuu !

Nyt myö taas rempastaa! Meil o parikii tosi hyvää syytä poiketa kirjastos!

Ekaks mie kerron, että meil alkaa taas ne suositut Viinikaisen Sakarin luennot. Marraskuun 11. julkaistaa kirja Kouvolan seudun sotilashistoriasta ja sen tiimoilt on tarjol luentosarja. Ekan kerran se ois 18.10 klo 17:30

Sakke luennoi auditoriossa ja sieltä se kuvataan niin, että se näkyy myös Mediamajas, että kaik halukkaat mahtuvat mukaa. Lisäks luentoo on mahollisuus katella netti-TV:n kautta kotoon. Siihe laitamme linkin sit, ku on h-hetki. Kirjaston Facebook-sivustol ainakii.

Sit se toinen juttu! Remu tulee Kouvolaan!!! 20.10 torstaina klo 18:00

Hurriganes on ollu olemas 40v! Saman ikäne ku Kouvolan pääkirjasto! Siit sitte turistaa, ku Kontiaisen Vesa haastattelee Remua. Niilolan Nipa o mukana, ku silt hoituu se musapuoli ja kaikki tahtoo nähä Nipan, ku hää o meijä kylä poikii!

Tilaisuus o Mediamajas ja 80 ekaa mahtuu mukaan! Toivottavasti sie oot mukana!