Gummeruksen Kukanpäiväkutsut!

Minulla oli lomaviikko, melko kiireinen, mutta ei niin kiireinen, ettenkö olisi ehtinyt Gummerruksen Kukanpäivän kutsuille.  Ajelin Helsinkiin, jätin auton parkkiin ja suoritin loppumatkan ratikalla, melkeinpä suoraan oven eteen Yrjönkadulle. Ihana paikka G18-juhlasali. Pelkäsin olevani liian ajoissa, mutta en ollutkaan, sillä niin oli jo väkeä kivasti koolla.

Heti aluksi tapasin Tuomas Vimman! Apua, en muistanutkaan miten kovin pitkä mies hän on, mutta aina niin mukava! Muitakin kirjailijoita oli jo paikalla ja oli hetki aikaa vaihtaa muutama  sananen. Alkutarjoilujen jälkeen saliin ja hyvälle paikalle, että näki ja kuuli kaiken mahdollisen. Tilaisuus alkoi Gummeruksen esittelyllä, jonka hoitivat kustannusjohtaja Anna Baijars ja viestintä- ja markkinointijohtaja Katja Leino.

Sitten alkoivat kirjailijahaastattelut! Saimme kuulla syksyn uutuuskirjoista ihanan houkuttelevia tarjouksia, niin että heti tuli mieleen, että minulle ne kaikki! Ensimmäisenä pääsi framille Tuomas Vimma, joka kertoi kirjastaan Ruutukymppi, mikä valottaa remonttiin ja rakentamiseen liittyvien tv-sarjojen taustoja. Kirjaa hän luokitteli romanttiseksi komediaksi!? Jee, että tuskin malttaa odottaa sitä hetkeä, kun sen kirjan saa käsiinsä.

Tässä vaiheessa on pakko mainita, että olen suuresti pahoillani kuvien laadusta. Se härpäke, millä minun alunperin piti ottaa kuvia, olikin saanut virrat hupenemaan ja niin otin kakkoskoneella, minkä laatu on ihan sukasta. Vaan, jotenkin oli vaan pakko saada kuvia, enkä edes kaikista muistanut ottaa… Olin niin lumouksen vallassa.

Päivi Alasalmi ei ollut päässyt paikalle, mutta häneltä ilmestyy Joenjoenlaulu. Kirja kertoo romaanin muodossa saamelaisuudesta niin kuin se on. Siinä tuodaan esille meidän vähemistökansan tilanne ja heidän kohtelu. Se, miten saamelaisilta on pikkuhiljaa viety kaikki. Päivi Alasalmi tietää mistä kirjoittaa, koska on siellä asunut ja jos ihan oikein käsitin, niin ollut saamelaisen kanssa naimisissa.

Pauliina Rauhala on syksyn esikoiskirjailija, kirjallaan Taivaslaulu. Sain kuulla, että kirja kertoo naisen elämästä, asemasta ja oikeuksista ja lähtökohtana olisi lestadiolaisuus. Teksti on erityisen kaunista. Voisin kuvitella, että tämä kirja tulee luettua monissa käsissä.

Uutisten lukijoilla on ihana ääni, tuttu ja turvallinen. Niin myös Matti Röngällä! Häneltä syksyllä ilmestyvä Levantin kyy on viimeinen Viktor Kärppä-dekkari. Kirjassa on herkkiä kohtauksia, joten nessun voi varata mukaan. Mitä Matti Rönkä sitten aikoo, kun Viktor Kärppä on käsitelty? Hän meinasi ensin, että jos viipyilevää runoutta tai jos nyt kirjoittaisi sen esikoiskirjan! 😀

Tv:stä jokainen on nähnyt sarjan Akuutti, missä lääkäri Risto Laitila ja toimittaja Mikko Penttilä ovat vastailleet ihmisten sairastamiseen liittyviä kysymyksiä. Tämä hauska parivaljakko nauratti yleisöä kertomalla siitä, kuinka potilas usein tuskailee, ettei ymmärtänyt lääkärissä käynnin jälkeen mitään, mitä se lääkäri selitti? No, yhtä usein käy niin, ettei lääkäri ymmärrä yhtään mitään, mitä potilas selittää. Senpä takia on nyt tehty kirja Potilaan käsikirja. Siinä ohjeistetaan mm. potilasta kirjoittamaan paperille, ranskalaisilla viivoilla, mikä vaivaa ja vaikka antaa sen lapun sitten sille lääkärille, niin päästään jo aika pitkälle. Jos kirja on yhtä lepposan hauska kuin olivat esiintyjät, se tulee olemaan hitti!

Radiosta kaikille tuttu(ja turvallinen) ääni astui lavalle Jake Nymanin muodossa. Rakas vanha vinyyli on kirja, minkä Jake on tehnyt kaikessa kunnioituksessa vinyyliä kohtaan. Kirja on nostalginen noste vinyylikultuuriin. Hän kertoi siitä, miten mukava vinyyliä on käsitellä ja se ääni… No, sen tietävät vain he, joille vinyylit ovat yhtä rakkaita.  Tätä kirjaa kaikki musiikin ystävät halajavat ja eri toten he, joilla niitä vinyylejä löytyy tai jotka vinyylin kulta-aikana ovat eläneet.

Dekkarikirjailija Marko Kilpi on ”kuolematon”! Hänen uusin tuotoksensa on nimittäin Kuolematon. Hän kertoi siitä, miten lapsiin kohdistuvat rikokset ovat niitä, mitä kukaan poliisi ei haluaisi kohdata. Jos selaa jonkun rikollisen tietokonetta, missä on kuvia lapsista tuhansia ja taas tuhansia, niin se vetää mielen hiljakseksi. Kuka auttaisi poliisia?  Marko Kilpi on kuopiolainen poliisi, joka on kirjoittanut kirjansa suomalaisten sieluihin, sillä hän todella tietää mistä kirjoittaa. Marko on se kiltti, leppoisa poliisi, jolla sydän on paikallaan ja se näkyy kirjoissa. Hänen edellisestä kirjastaan Elävien kirjoihin, tehtiin elokuva Kasipallo. Saimme kuulla, miten hän oli ollut kuvauksissa niin täysillä mukana, että oli siellä  kuin purkka tukassa.

Vera Vala on nainen, äiti, kirjailija, joka asuu Italiassa. Siellä hän kaiken muun ohella, kirjoittaa kirjoja! Uusin tuotos on Kosto ikuisessa kaupungissa. Arianna de Bellis-tutkii-sarjan itsenäinen toinen osa. Kirjassa pääsee Rooman kaduille samalla kun saa miettiä kuka on murhaaja. Vera Vala on otettu niin hyvin vastaan, että hänestä varmaan saadaan vielä kuulla lisää ja paljon!

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä, lavalle nousi se ihan kaikista tutuin uutisääni, Heikki Kahila! Häneltä ilmestyy elämänkertateos Ääneen elettyä. Siinä on hauskoja tarinoita, mutta myös aika lailla riipaiseviakin hetkiä. Heikki Kahila kertoi, että kirja on sarja kertomuksia 70 vuoden ajalta. Se jakaantuu osiin alkaen lapsuudesta Varkaudessa. Siinä kerrotaan 15vuoden ajasta TV-kuuluttajana ja sitten sen jälkeisestä Ylettömästä elämästä.  Meidän Heikki on kaikkien luettavissa elokuussa, kun kirja ilmestyy ja luulenpa hyvinkin, että kaikki haluavat sen lukea!

Kiitos Gummerus! Ilta oli ihana, välitön ja niin mieleenpainuva, että vaikka sade kasteli minut sen jälkeen, se ei haitannut tippaakaan!

Koulunkäyntiä Juhan kanssa!

Syksyn harmauteen tuli valoa, kun lähdimme Juhan –  Juha Vesalan kanssa koulukeikoille.

Lokakuisena tiistaina suuntasimme Anjalan koululle. Siellä heti suorilta jumppasaliin ja roudaamaan penkkejä. Sitten oppilaat opettajineen paikalle ja tilaisuus saattoi alkaa.

 

Juha alkoi kertoa kirjoistaan ja siitä, miten ne olivat saaneet alkunsa.

 

Aika kului jouhevasti ja siitä kiittäminen on Anjalan koulun oppilaita ja opettajia. Meillä oli oikein mukavaa. Kun poistuimme paikalta, kirjastoauto oli juuri saapunut pihaan. Loistava ajoitus. Siirryimme seuraavalle koululle, mikä oli…

 

Saviniemen koulu! Siellä meitä oltiin jo pihalla vastassa. Mahtavaa! Kaksi sessiota Juha veti, kertoen taas kaiken, mitä oppilaat halusivat tietää. Opettajan huoneessa kävimme välillä kahvilla ja taas jatkettiin. Kiitos Saviniemi, sen mukavat opettajat ja kivat oppilaat!

Marraskuun puolella otettiin uusiksi ja tällä kertaa suuntasimme Kuusankosken puolelle ja siellä vuorossa Pilkan koulu.

 

On sanottava, että todella kaunis ja idyllinen koulurakennus. Opettajien huone oli ”ullakolla”, wau! Jälleen pääsimme saliin…

 

Tosi leppoisa tilaisuus ja sen tekivät mahdolliseksi Pilkan koulun oppilaat ja opettajat.  Aikataulu oli kuitenkin tiukka ja meidän oli jouduttava vielä yhdelle koululle…

 

Se oli Kymintehtaan koulu! Siellä mekin saatiin nauttia esityksestä. Kun Juha oli osuutensa hoitanut, tukioppilaat olivat järkänneet tanssiesityksen, johon olisi kyllä tehnyt mieli ryhtyä, mutten kehannut, aikuiset ovat niin noloja 🙂  Lopuksi meidät johdateltiin vielä kouluruokailuun, nam! Kiitos Kymintehtaan koulun koko porukka!

Juha Vesala, joka on siis Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja, on kirjoittanut myös kirjoja, sekä aikuisten että nuorten.  Niistä jo valmiista kirjoista hän kertoi, mutta myös työn alla olevasta uudesta nuorten kirjasta, josta saatiin kuulla otteita. Uusi kirja on koiraihmisille ja kun siitä kuuli näytteen, se veti monet aika herkäksi.

Jyväskylän kirjamessuilla tuli nähtyä ja kuultua…

Jälleen tuli vietettyä Jyväskylän kirjamessuilla aikaa, todella, sillä olin siellä kolme päivää. Minusta siellä oli mukavaa, kävellä kaikessa rauhassa, tapailla ihmisiä, katsella kirjoja ja kuunnella hyviä kirjailijahaastatteluja.

Perjantai oli aika rauhallinen päivä. Otin vaan tuntumaa. Sarjakuvapiirtäjät Milla ja Anni kertoivat omistaan, Siilistä ja Mummosta.

Jyväskylän kirjamessut eivät olleet pelkästään kirjoja, sillä Paviljonki oli ympätty messuja ihan täyteen. Viiniä ja ruokaa, vapaa-aikaa ja jos vaikka mitä. Nopeasti välillä käväsin muillakin osastoilla, mutta pakko oli vaan aina palata kirjojen pariin.

Merja Toppi aloitti lauantaiaamun ja se oli oikein ihana aamupala. Merjan runot ovat aina niin koskettavia, kaikin tavoin. Väkisinkin tulee vesi silmiin, vuorotellen ilosta ja surusta. Minä en ole mikään runotyttö, en ollenkaan, mutta murrerunoissa vaan on jotain! Nyt Merjan uusin on Rakkaatta ruapimassa, jossa on runot luettavissa, mutta myös kuunneltavissa.

Pimppini on valloillaan on kirja, mikä kertoo naiseen kohdistuvasta seksuaalisesta vallankäytöstä. Siitä erittäin onnistuneesti kertoivat Katja Kettu, Katariina Vuorinen ja Pirjo Hassinen, jotka ovat osa kirjan tekijöitä.

Pasi Lönn on kirjoittanut nuorten dekkareita, mutta nyt hän oli kertomassa uusimmasta tuotoksestaan, mikä ei ollut nuorille, vaan aikuisille suunnattu dekkari Viimeinen tili.  Tämä kirja on jo niittänyt mainetta niin, että Pasia on jopa verrattu Matti Yrjänä Joensuuhun. Poliisin työnsä ohessa Pasi kirjoittaa ahkerasti ja saimme kuulla, että niin nuorille kuin aikuisillekin on tulossa lisää jännittävää lukemista.

Roman Schatz piipahti myös messuyleisöä viihdyttämässä. Hän toimi Berliinin matkaoppaana kerrassaan niin loistavasti, että kirja loppui kesken! Nyt varmasti kaikki haluavat Berliiniin, sillä niin hyviä vinkkejä tuli ja yleisöä oli tätä kaikkea kuulemassa todella runsaasti.

Lisäksi kuulin, kuinka Juba kertoi Viivista ja Wagnerista, jotka ovat ilmestyneet jo 15 vuotta! Mitä meillä oli ennen Wagneria? Kuinka tästä meidän kaikkie yhteisestä parivaljakosta on tullut teatteriversioitakin. Uskomatonta, mutta Wagner vaan walloittaa.

Jari Tervoa oli kuulemassa niin paljon ihmisiä, että väkisinkin ajattelin, että oliko osa vaa katsomassa Uutisvuodon nokkelaa sananikkaria 🙂 Kyllä minä häntä vähän sain kuulla ja ihan mielikseni. Tervo kertoi kirjastaan Layla.

Pirjo Hassinen oli vielä kertomassa kirjastaan Rouva. Oli aivan ihanaa kuulla, mitä mieltä Pirjo oli mm. käsitteestä Puuma. Kun siis naisella on huomattavasti nuorempi mies, niin onko hän silloin puuma? Tästä aiheesta sain kuulla myös, kun Sari Järn kertoi kirjastaan Hiirestä puumaksi. Jotenkin jäi mietityttämään, että miksi ajatellaan niin, että se nainen olisi puuma, metsästäjä? Eikö nuorempi mies voi olla se metsästäjä, joka vain on kiinnostunut naisesta, joka on kypsä?

Esa Siren Kouvolasta oli uusimman kirjansa, Aunuksen terässade, tiimoilta tarinoimassa sotajuttuja. Vaikka en ”osaa” lukea sotakirjoja, kuuntelen erittäin mielelläni tarinoita sodista. Kuinka Esan kirjat syntyvät, käsittää jo monta moninaista tarinaa. Taustatöitä hän tekee todella paljon. Haastattelujen pohjilta monet Esan sotaromaaneissa kerrotut jutut ovat siis aivan totta. Jossain tapauksissa hän on jopa lieventänyt niitä.

Aloin olla jo melko ryytynyt ja kotiin oli ikävä. Martti Linnaa oli vielä pakko kuulla, sillä juuri nyt hänen kirjansa on minulla yöpöydällä. Melkein jo sanoin, ettet sitten lue sieltä lopusta mitään 🙂 Martti Linnan dekkarit ovat toinen toistaan parempia. Niissä on kiva kulku ja huumoria, vaikka sain kuulla, että häntä on jo väitetty satiirikoksi.

Siis, tässä vain pieniä paloja messuilta, missä tapahtui paljon muutakin!

Kirjastotätin vilkas viikko

Luojan kiitos, viikonloppu ja saan istua kotvasen sohvalla mitään tekemättä, mihinkään menemättä. Ihana, vilkas ja tapahtumarikas viikko on saatu kunnialla päätökseen ja saan  huokaista syvään ja hartaasti.

Maanantai oli muka normipäivä. Iltavuoro ja kaikki ihan hyvin, mutta minulle oli tullut flunssa. Mistä hyvästä? Olinko niin onnekas, että olin voittanut sen jostain palkinnoksi. Todennäköisesti. Päätin kuitenkin olla sitä millään lailla huomioimatta. Tosin kuullostin pahemmalta kuin oloni todellisuudessa oli.

Tiistaina taas iltavuoro ja hoidin ensin kotipalvelukassit! Sitten juoksin kukkakaupassa. Sen jälkeen sitten lukuisa määrä sähköposteja liittyen tuleviin kirjailijavierailuihin yms. Hiukan nuottien hoitoa ja sitten alakertaan valmistautumaan viimeiseen sotahistorian luentoon. Niin suosittuja ovat luennot olleet, että on ollut parempi olla hyvissä ajoin ihmisiä vastaanottamassa. Tälläkin kertaa oli 150 ihmistä kuulemassa Sakari Viinikaisen tarinoimaa mielenkiintoista luentoa, mitkä kaikki ovat nähtävissä täällä! Koska oli Saken luentosarjan viimeinen luento, palkitsimme hänet kukilla, lahjalla ja halauksella, joiden luovuttaminen näkyy myös ed. olevassa linkissä.

Keskiviikkona olin vapaalla ja en tehnyt mitään. Toivoin, että se flunssa siitä hyvästä älyiäisi jättää minut rauhaan.

Torstai valkeni ihan hyvissä merkeissä. Tein normivuoron ja sitten illan pimetessä minulla oli treffit kirjaston takapihalla. Sain kyytiin Kalevi Sirénin ja matkasimme kohti Kuusaan kirjastoa. Siellä oli tarkoitus esitellä Kouvolan seudun sotilashistoriakirjaa. Kalevi haastatteli Sakari Viinikaista, joka saapui sinne omine kyyteineen. Heti aluksi oli kiva yllätys se, että kenraalimajuri Jukka Pennanen oli saapunut sinne ja elävästi osasi avata sen, miksi se kirja on kirjoitettu. Kiinnostuneita ihmisiä oli saapunut paikalle ja oli erittäin mielenkiintoinen tunti kirjastossa.

Kun se tilaisuus päättyi, siirryimme Kymin ammattikoulun juhlasaliin. Siellä alkoi  FM Kimmo Antilan esitelmä ”Pietarin ja Viipurin teillä − Rahtiteiden, tykkiteiden, kulkijoiden ja tienpitäjien historiaa ”.  Juhlasali oli jo sinänsä nähtävyys! Ihana vanha, 1933 rakennettu kivitalo ihastutti kaikin puolin.

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys! Hain taas Harrin ja lähdimme TTS-hankkeen matkalle ja tällä kertaa oli suuntana Hämeenlinna. Matka taittui ratevasti, huolimatta siitä, että oli sellainen pimeä ja kostea keli. No, tämä kirjastotäti tykkää autoilusta eikä siihen mikään ilma vaikuta. Itse asiassa mietin edellisen illan luentoa, missä kerrottiin, kuinka ennen muinoin kaikki matkat, siis kaikki pitkätkin matkat tehtiin hevospelillä. Silloin jo kyllä haittasi sääkin. Mikäs nyt on ajellessa, hyvin istuessa, lämpimässä ja musiikkia kunnellen. Hämeenlinnassa olimme hyvissä ajoin, mutta se ylimäräinen aika tuhlaantui siihen, kun etsimme parkkipaikka, jonka sitten erään U-käännöksen jälkeen löysimme. Varsinainen seminaari oli Raatihuoneella, joka oli taas aivan ihana rakennus. 1888 rakennettu vankka, kaunis kivitalo. Seminaari hoitui valtuustosalissa, wau!

Lähdimme hyvissä ajoin kotimatkalle, koska illaksi oli vielä ohjelmaa. Piti joutua Kouvolan kaupungintalolle, missä oli Kymi Sinfonietan konsertti. Siitä kerron erikseen täällä. Konsertti oli kirjastomme 40v synttärijuhlan antia henkilökunnalle. Kaupungitalolta meitä marssi sakki kirjastolle nauttimaan kevyttä iltapalaa. Päivä oli todella pitkällä ennen kuin pääsin kotiin ja nukkumaan.

Lauantaina oli taas herätys sillai, että kaikki muut nukkuivat. Kävelin läpi suhnuisen kapupugin  taas työmaalle. Ihana normipäivä! Nyt vietän viikonlopun huilien, sillä ensi viikolla on taas tiedossa kaikkea kivaa!

Kiitos Tampere!

Kun selvisimme Kari Hotakaisen vierailusta, oli seuraavana aamuna lähtö Tampereelle!

Harrin kanssa oli sovittu tärskyt anivarhain aamusella, heti kukon laulun jälkeen asemalle. Hyppäsimme junaan 6:22, vaihdoimme Lahdessa ja myös Riihimäellä. Kun Lahdessa vai oliko se Riihimäellä, odotimme vaihtojunaa, niin kotvasen kuluttua siinä aamun pimeydessä hieraisimme silmiämme ja kappas, junahan oli ollut jo ties kuin kauan siellä, mutta ah, aika kaukana. Juoksujalkaa menimme junaan, onneksi huomasimme sen, ennen kuin olisimme katselleet perävaloja.

Tampereelle tulimme hyvissä ajoin, siis VR toimi aikataulussa, uskomatonta. Tosin kuulutukset olivat ihan sukasta. Luotimme konnarin sanaan ja omiin silmiimme, mille laiturille juna saapui. Tampereen asemalta kävelimme suoraan Metsoon. Saatiin aamukaffet ja sitten saliin. Tilaisuus, mikä se nyt olikaan, saattoi alkaa. Jos olen välillä ollut ihan kujalla, missä mennään, niin kyse on kuitenkin aika tarkalleen tästä: Valtakunnallinen ESR-hanke Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt kertoo loppuvuonna toiminnastaan eri puolilla Suomea.

En käsitä, miten olen joutunut mukaan, mutta yritän pysyä kelkassa. Harri kertoi loistavasti Mediamajan toiminnasta, mikä on ESR-hanke.

Kaikilla muillakin oli hulppeat esitykset kaikkine teknisine esityksineen. Kun tuli minun vuoro, ainoa tekninen asia oli mikrofoni, mikä jotenkin tekee minusta sellaisen pökkelön, etten osaa liikkua. No, eihän siellä tarttekkaan heilua, mutta olisihan se rennompaa ilman sitä kapulaa. En siis tarkalleen ottaen muista yhtään mitään, mitä sanoin ja sanoinko ylipäätään yhtään mitään. Vaan, panin merkille, että yleisössä oli oheistoimintaa! Siellä nimittäin muutamalla oli käsityöt mukana. Ihan loistavaa! Olen aina ollut salaa sitä mieltä, että kaikissa palaveereissa ja seminaareis tarttis saada tehdä jotain muutakin kuin istua kädet ristissä kuin kirkossa. Lapsetkin kuulee kaiken, vaikka ne samalla leikkis leegoilla 🙂

Hienoa oli sekin, että keskustelu virisi siitä, mitä asiakaspalvelu on ja mitä sen pitäisi olla. Niin, ettei riitä se, kuinka rakastaa kirjoja, on rakastettava myös ihmisiä. On mentävä ihmisen luokse ja tarjottava apua. Toisin kun aina on ajateltu, että asiakkaan olisi annettava olla rauhassa, niin kaikki eivät edelleenkään uskalla tulla sinne pöydän luokse. Toki on niitäkin asiakkaita, jotka eivät tarvitse apua, mutta apua kaipaavan kyllä huomaa 🙂

Ihanaa oli tavata Petri, vanha työkaveri, minkä Tampere raapaisi meiltä. Käytimme hänen paikallistuntemustaan hyväksi, niin ruokatauolla kuin tilaisuuden päätyttyä. Menimme pitämään jälkilöylyt Harrin toiveesta SOHOon.

Kuva: Petri Tonteri

Tankkasimme paluumatkaa varten ja puhuimme, mistäs muusta kuin työasioista. Osaako kirjastolaiset muusta puhuakaan, sillä aiheet eivät lopu! Soho oli senkin takia hyvä valinta, että asemalle oli juoksumatkan verran. Taas olimme junassa ja taas kävimme koko repertuaarin läpi. Aloitimme IC:llä, sitten vaihdoimme taajamajunaan ja loppumatka menikin Pendolla. Kotona 20.30! Päivä täys. Kaupan kautta kotiin.

Ookko nää käyny Olusa ?

Olen! Siis todellakin ihan käymäseltää siel tuli käytyy.

Keskiviikkona piti herätä ennen sian pieremää, mikä on siis huomattavasti aikaisemmin kuin se aika, ku tarkotetaan ennen kukon laulua. Ai, mite makiast ois nukuttanu, mut oli noustava ylös. Kahvilla sain itteni siihen malliin, että olin valmis hakemaan työkaverin kyytiin. Aivan sysipimeetä oli ulkona, kamala tuuli ja vettä satoi, juuri sellainen ilma, minne ei olisi suin surminkaan halunut lähteä. Kello oli 04:50 kun Harri istahti repsikan paikalle ja ajaa karautimme lentokentälle. Tarkistin Harrilta, että hänellä varmasti oli meidän lentoliput. Oli! Ihan loistavaa! Matkalla toppasin sen verran, että sain pari pillimehua ja pari energiapatukkaa(ihan hirveen pahoja)!

Lentokentällä vietiin auto parkkiin eikä panikoitu yhtään, vaikka kaik ol nii suurta ja mahtavaa miun ympärilläin. Sitten vaan tsekkaamaan. Menimme luukulle ku vanhat tekijät ja heti oltii vääräl luukul, ku ei me sentään bisnesluokkaa päästy, mut ku siin ei ollu jonoo. Sit ku tuli meijän vuoro, neiti lentokenttävirkailija ystävällisesti kysyi henkkareita. Harri näytti omansa ja miekii, paitsi ettei miulla ollut niitä! Apuva-apuva-apuuuva!!! Missä on minun lompakko???  Silloin aivan välähdyksenomaisesti näin sen, se oli siellä kotona, miun yöpöydällä! Juuh! Olipa kiva olo, ei rahaa, ei mitään, ihan kuin olisin ollu nobody! Ystävällinen neiti lentokenttävirkailija uskoi kuitenkin, että mie olen mie ja antoi pari kuumaa vinkkiä, miten saada henkilöllisyys. Turvatarkistuksessa oli ne miun pillimehut! Annoin suosiolla toisen virkailijalle ja join ite yhen ihan heti! Kiitin itteäni, että jätin sen hiuslakkapullon kotiin. Sitten alkoi portti huutaa, niinpä tietenkin, vanha salakuljettaja Laitinen jää kiinni. Joo, se oli miun magneettiranneke.

Kun sain taas vaatteet päälle, soitin kotiin ja ohjeistin lapseni kuvaamaan miun ajokorttini ja lähettämään sen puhelimeeni. Niin, ihan vaan sillä aikaa kun kävin vessassa, minulla oli virtuaalinen ajokortti. Harri toimi Hyvänä Haltijana ja maksoi kulut! Joten sain olla onnellisena Oulusa!

Lentokentältä menimme bussilla Oulun kirjastoon. Onneksi meille sattui paikallistuntemuksen omaavaa matkaseuraa. Aamukahvi maistui ihanalta ja sämpylä ihan jumalaiselle, melkein nielasin sen kerralla. Vaan sitten saliin ja TTS-seminaariin. Siellä sitten jokainen vuorollaan veti vimpan päälle hienon esittelyn omista hankkeistaan, oli Poverpointtia ja sujuvaa sanailua. Harri kertoi upeasti Mediamajasta ja että mie olin ylpee. Miun vuoro tuli vasta ruokailun jälkeen ja kävin pälättämässä 1o min omii juttui siit kui Mediamaja on vaikuttanut miun työnkuvaan ja se oli siinä. Käytii muuten syömäs viereises teatterirakennukses ja sinne mentiin niin monen mutkan kautta, että luulen sen olleen jonkinmoisen oikotien onneen.

Oulus ei jaksanut sataa, mutta oli sellainen syystuuli, mikä puhalsi joka nurkalta. Se ei kamalasti haitannut, sillä se merinäköala oli hulppea!

   Harri ja Kini Olusa!

 

 

 

 

 

 

 

Lentokentälle menimme jälleen bussilla, ihan nii ku oltais ennenkii niin näppärästi kuljettu. Tosin siinä kävi niin, että kun bussi saapui pysäkille, se oli nro 18. Me odotimme nro 19. Emme siis hievahtaneetkaan. Vaan kun eräs neito istui myös ja sitten nousikin siihen bussiin, oli pakko tarkistaa tilanne, onneksi, sillä numero oli vaihtunut. Nousimme bussiin 🙂

Turvatarkistuksessa portit taas huus, oliko se minun ranne? Ei ollu, vaan miun kengät! No sillä lailla, eli sipsutin sitten sukkasillani porteista ja kengät meni hihnalla. Eikä kysytty henkkareita 😦 Eikä kotimatkalla poliisit pysäyttäneet. Olihan silti reissu, kiva reissu. Illalla kotona jälkeen 21.

Rikospoliisi kouluilla osa 1.

Kirjastotätillä oli onni matkassa, kun rikosylikonstaapeli Pasi Lönn suostui tulemaan Kouvolaan. Lähdimme kouluille jakamaan dekkari-ilosanomaa.

Pasi saapui sovittuun aikaan Jyväskylästä ja poimittuaan minut kyytiin, matkasimme Selänpään koululle.

Siellä oppilaat keskittyneesti kuuntelivat, kuinka päätoiminen poliisi kertoi sivutoimestaan kirjailijana. Millainen vilkas pojankoltiainen hän oli ollut ja kuinka tiesi, että kirjoittaminen oli juuri hänen juttunsa. Oppilaita hän yllytti pitämään kiinni siitä, mikä on se Oma Juttu !

Selänpäässä olivat osa oppilaista tutustuneet jo Pasin kirjoihin, mikä oli kerrassaan ihanaa. Opettajat olivat kirjastoautosta tilanneet Pasin kirjoja, oppilaiden iloksi. Niinpä oli kysymyksiäkin ja paras kysyjä palkittiin Pasin kirjalla Hyppy syvyyteen.

Seuraavana matkasimme Jaalaan ja kotiseuturakkaana esittelin siinä matkalla Verlan. Verlaa ei saa ohittaa. Oli helppo esitellä, koska Verlassa ei ollut ristin sieluakaan. Hiljainen oli kylätie…

Jaalassa pääsimme suoraan syömään ja oli kouluruoka hyvää. Uunimakkaraa ja perunamuussia, mikä maistui ihan perunoille, njam. Ruokailun jälkeen ruokasali muuntautui esitystilaksi ja Pasi estraadille.

Koko koulu oli kuuntelemassa, kun Pasi kertoi miten kirja syntyy. Jälleen oli hyviä kysyjiä ja aina joku kysyy, kuinka monta kirjaa on kirjoittanut ja paljonko siitä saa rahaa? Lopputulos on aina se, ettei kirjoja kannata rahan takia tehdä, sillä ei niillä tienaa. Iloa se kuitenkin tuottaa!

Jaalassakin oli osa oppilaista perehtynyt Pasin kirjoihin ja tietysti paras kysyjä palkittiin.

Kaksi nuorten dekkaria on jo ilmestynyt ja kolmas tulee vuoden päästä syksyllä. Sitä ennen aikuiset saavat lukuelämyksen, sillä Viimeinen tili ilmestyy syyskuussa *vink-vink*

Kiitos Selänpään ja Jaalan koulujen opettajat(koko henkilökunta) ja oppilaat. Oli ilo käydä teitä tapaamassa. Kiitos Pasi, kun jaksoit tulla meidän iloksi. Ensi viikolla jatketaan!

Vietetään ensin Pääsiäistä! Luetaan…

Terveiset Jyväskylästä osa 3.

Sunnuntaiaamu ja kolmas messupäivä valkeni. Minulla oli vapaapäivä, mutta se ei oikeastaan eronnut millään vaikkapa edellisestä päivästä. Taas olin Paviljongissa. Jonkinasteista marssiuupumusta oli havaittavissa, mutta sen kävin korjaamassa vapaa-aika ja Hyvinvointi-puolella. Se oli erittäin loistava käynti siellä, sillä pääsin miehen käsittelyyn. Oli muuten sellainen hoito, että kyllä sen jälkeen taas jaksoi. Siitä on seikkaperäisempi kuvaus täällä.

Jos joku eksyy Jyväskylään, niin tämän miehen(Simo Tommola) käsiin pääsee, kun löytää paikan Luontaiskeskus Oranssi, Vapaudenkadulla!

Sitten jatkoinkin taas minulle sitä ominta, kirjailijahaastattelujen seuraamista ja kerkesin kuulla, kuinka Terttu Autere kertoi uusimmasta kirjastaan Sininen hatturasia. Se oli mielenkiintoista, sillä kirjailija aina välillä luki otteita kirjastaan. Kirjoissaan Autere käsittelee paljon naisen asemaa kautta aikojen. Haastattelijana oli Taija Tuominen.

Välillä minulla oli tärskyt Merja Topin kanssa. Kävimme pari seikkaa Kouvolaan suuntautuvasta vierailusta.

Sitten, koska minulla oli vapaapäivä, kävin kurkkaamaas muotinäytöstä. Kuva on huono, koska en päässyt tarpeeksi lähelle. Ihan kauheesti porukkaa ja millaset hiukset!!! Tuli mieleen, et jos haluaisin olla samannäköinen, nii eiku illal saunan jälkeen suoraa märil hiuksil nukkumaa ja sit kamalia painajaisia, nii aamulla olisi kampaus valmis 🙂

Ennen seuraavaa osiota, kävin oikein ekaa kertaa messuravintolassa syömässä. Ei muuten ollut mitään gourmeeta(onneksi), sillä ihan jauhelikastiketta se oli. Gurmeehinta sillä aterialla oli. Nälkä kyllä lähti.

Merja Toppi oli sillä aikaa saapunut isolle lavalle! Kiireesti eturiviin, missä sitten vuodatin kaikkia mahollisia kyyneleitä. Enkä ollut ainoa, sillä kuulin monen kertovan, kuinka Merjan runot naurattaa ja itkettää. Niissä on kaikkea juuri oikeassa määrin ja se paketti savon murteella esitettynä oli sellainen esitys, ettei se takuulla jättänyt ketään kylmäksi! Merjalta on ilmestynyt kaksi runokirjaa: Voe tätä rakkaaven miäree ja Aekusen naesen iholla.

Merjaa todella hyvin haastatteli Suvi-Tuuli Leinonen.

Merja Toppi esiintyi vielä uudestaan Suomalaisen Kirjakaupan osastolla, heti Heli Laaksosen jälkeen. Murrerunojen ystävät saivat oikein kivan paketin. Olisipa muuten oikein kiva nähdä joskus Heli ja Merja samalla lavalla. Siitä toiveiden huokaukset jonnekin korkeuksiin…

Kaikki Kouvolan suunnassa olevat ja liikkuvat pääsevät Merja Toppia kuulemaan ensi perjantaina!!!!

Vielä käväsin kuuntelemassa Päivi Alasalmea, joka oli kirjoittanut kirjan Loistava yksinhuoltajuus. Oli ihan pakko, sillä omakohtaiset kokemukset jo velvoittivat. Sain kuulla, että kirjan ensimmäinen painos oli loppunut nopeasti ja kirja on saanut vain positiivista palautetta!

Kolmannen messupäivän lopetin hiukan aiemmin, sillä oman osuuteni olin mielestäni suorittanut. Kiitos, oli todella kivat ja antoisat messut! Sitten kotimatkalle ja sekin sujui oikein hyvin.

Terveiset Jyväskylästä osa 2.

Toinen päiväkin vierähti erittäin jouhevasti Paviljongissa, missä Kirjamessujen lisäksi oli myös Viinimessut, Nordia Postimerkkinäyttely ja Piha ja parveke ja Vapaa-aika ja hyvinvointi eli messuja kerrakseen. Pysyttelin aika tiukkaan siellä kirjapuolella.

Heti alkuun bongasin Mari Kiviniemen, joka kertoi omasta lukuharrastuksestaan. Siitä, kuinka kirjasto ja etenkin kirjastoauto oli ollut hänelle tärkeä lapsesta asti, sillä hän oppi lukemaan jo 6-vuotiaana. Nykyisinkin hän usein kuljettaa kirjaa mukana. Pääministeriä haastatteli Eila Tiainen.

Seuraavaksi vaihdoin nurkkaa, sillä halusin tietää, mitä Harri István Mäki kertoo uudesta kirjastaan Kraatterin lapset. Kirja on siis mysteerisatu aikuisille eikä ollenkaan suositella lapsille, kuten Harrin muita kirjoja. Niin mielenkiintoiselta se vaikutti, että se on hankittava heti. Kirjassa on tanssin maailmassa, mikä sijoittuu linnaan…jänskää 🙂 Harria haastatteli Laura Lähteenmäki.

Outi Pakkanen oli se kirjailija, jota olin oikein kovasti odottanut(toki muitakin). Oli ilo tavata hänet ja kuulla juttua miten hän kirjoittaa kirjoja, joista ihan erityisesti tykkään. Outin viimeisin kirja on viime vuoden puolella ilmestynyt Seuralainen. Se kertoo ”Puuma-ilmiöstä”, eli kun vanhempi nainen ja nuorempi mies-suhteesta. Harmi, ettei Outilta ilmesty tänä vuonna kirjaa. On vaan pakko pärjätä ilman..

Tapani Bagge on ”kirjoituskone”, aivan kuten Harri István Mäkikin. Tapanilta oli nyt esitteillä uusin dekkari Sininen aave. Siinä eletään vuotta 1940 . Jos on lukenut Baggen kirjan Valkoinen Hehku, niin silloin on tuttua tässä kirjassa Valpon ylietsivä Mujunen.

Marko Kilpi, Kuopion poliisi, on kirjoittanut nyt kirjan, mikä menee huumemaailmaan. Kirjassa on jotain totta ja sen viereen ja ympärille keksittyä. Elävien kirjoihin on kunnianosoitus sille, miten pienillä voimavaroilla poliisit painivat suurien asioiden parissa.

Loppuhuipennus oli se kun Sofi Oksanen haastatteli Karoliina Ramqvistia kirjasta Tyttöystävä. Kirja kertoo gangsterin tyttöystävästä. Kirjaa on jopa sanottu tikittäväksi aikapommiksi, sillä kun tyttöystävä Karin vaan aina odottaa jotain, mutta kuinka kauan…

Sofi vasemalla.                          Karoliina oikealla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen päivä on saatu päätökseen ja jäädään odottelmaan huomista ja samalla viimeistä messupäivää!

Terveiset Jyväskylästä 1. osa

Terveisiä Jyväskylän Kirjamessuilta. Olin paikalla jo hyvissä ajoin ja pikana kiersin koko salin, saadakseni tuntumaan, missä mikin on.. Vaan heti sieltä kuuntelemaan ensimmäistä kirjailijaa, joka oli Pasi Lönn. Pasi kertoi uusimmasta nuorten dekkaristaan Harhaisku, joka on minulla juuri luvun alla. Tässä kirjassa seikkailevat sama parivaljakko Jakke ja Make, jotka tulivat tutuiksi jo kirjassa Hyppy syvyyteen. Eikä siinä vielä kaikki, sillä ensi vuonna tulee kolmas osa! Eikä siinäkään vielä kaikki, koska syksyllä ilmestyy Pasi Lönnin aikuisille suunnattu dekkari Viimeinen tili. Pasi saadaan ensi kuussa koululaisten iloksi muutamaan kouluun Kouvolaan.

Jossain vaiheessa kulkiessani siellä kirjamaailmassa kuulin jonkun ylistän kirjastoa, sitä millainen merkitys kirjastolla on ollut hänen elämäänsä ja ettei istuisi siinä, jollei olisi ollut kirjastoa. Se kuullosti niin ihanalle, että oli pakko mennä kuuntelemaan lisää. Paikalla oli Harri Nykänen kertomassa uusimmastaan Pamalaton Jumaus.

Heli Laaksonen oli YLEn pisteessä haastateltavana ja se oli pirteä pieni kohtaus. Kävin toki Helin jutusteluja muutenkin muualla kuuntelemassa, sillä niin oli leppoisaa. Uusin runokirja on Peippo vei ja siitä saatiin muutama malliksi kuulla. Heli on kannuksensa runoilijana ansainnut ja siitä kertoo jo se, että esikoiskokoelmaa Pulu uis, on myyty 40 000 kpl. Kun Heli kertoi, että runopyörtyeensä päätteksi oli toivonut keittiömestarilta ryynimakkaraa, niin siitä asti on ollut vesi kielellä, olisikohan….

Kovasti suosittu oli myös Gustav Hägglund. Kävin häntä jo senkin takia kuuntelemassa, että saisin hiukan tuntumaa, sillä hän saapuu meille vieraaksi Kouvolan Pääkirjastoon 13.4 keskiviikkona, klo 18.00. Oikein oli leppoisaa kuunnella hänen rupatteluaan. Hägglund kertoi kirjastaan Onnenpekka metsällä. Metsästysreissut hänen kertomanaan kuullostavat niin mielenkiintoisilta, että niitä kuuntelisi loputtomiin. Gepardin metsästys oli aika huikea. Saadakseen maailman nopeimman eläimen ammuttua, on oltava maailman nopein kenraali.

Milla ja Anni olivat myös hollilla ja tottakai piirtelemässä…

Heidän sarjakuva-albumejaan on tarjolla messuilla niin, että tytöt taitavat olla kaiken aikaa niihin signeeraamassa. Mummo ja Kiroileva Siili 5 ovatkin oikein hyvin piirrettyjä, oiken ajatuksen kanssa.

Päätän raporttini tähän, jatkaakseni taas huomenna…