Kenraali Pancho ja pojat

Kenraali Pancho ja pojat(Tommi Korpela ja Hissu Hietalahti) vierailivat Kouvolan Pääkirjaston Mediamajassa 5.4.2013 klo 15:30

Heitä oli toivottu ja mikäs sen parempi, kun tulla kertomaan kalastuskaudesta, pikkasen ennen kuin kausi alkaa. Alunperin oli sovittu, että ilta alkaa klo 18:00 mutta vajaa viikkoa aikaisemmin sain tiedon, että se ei onnistukkaan. Oli kylmä rinki siellä ku mietin kiivaasti, että mikä on varasuunnitelma? Niin ja oliko saamani tieto kenties aprillipila tai jokin muu hauska vitsi. Ei auttanut muu kuin aloittaa ilta aikaisemmin, sillä päivän vaihtokaan ei tullut kysymykseen. Ilmoitin kirjaston tiedottajalle tämän pikku-pikku-muutoksen ja hän alkoi hommiin. Mediamajassa tehtiin äkkiä korjattu mainos ja sitten yritettiin saada kaikki kiinni, joille oli tilaisuutta mainostettu. Olimme ihan varmoja, ettei tule juuri ketään paikalle.

Olimme ihanasti väärässä. Jos väärässä oleminen voi tuntua hyvälle, niin perjantaina se tuntui ihan mahtavalle. Porukkaa tuli tuvan täydeltä, niin että osa jouduttiin käännyttämään ovelta. Avasimme toki vieressä olevan auditorion ja pojat vetivät sinne streamilla, mutta sinne ei väki juurikaan halunut, vaikka näkyvyys ja kuuluvuus olisi ollut siellä paljon parempi.

Haastattelijana toimi Jyri Turunen, joka oli perehtynyt aiheeseen jo ennen kuin mitään vierailua oli edes suunniteltu. Hän oli nähnyt kaikki tv-ohjelmat, lukenut kirjan ja oli muutenkin alan harrastaja. Hyvä! Taustalla pyöri kaiken aikaa dvd, missä Kenraali Pancho ja pojat olivat itse asiassa – kalassa.

Juttua siis piisasi ja mikä parasta, yleisö tykkäsi. Oli ilahduttavaa huomata, kuinka kalastus kiinnosti ihan kaiken ikäisiä! Jos se kiinnostuksen kohde ei ollut kalastus, se saattoi olla Tommi…  tai itse illan kenraali – Kenraali Pancho!

Kenraali Pancho lekotteli punaisella matolla ja paistatteli kameran edessä vanhan konkarin elkein. Sulatti kaikkien sydämet! Ihan heti en keksi suloisempaa kirjastossa käynyttä vierasta.

Koko ilta on katsottavissa Mediamaja-TV:stä!

Tilaisuudessa myytiin kirjaa Kenraali Pancho ja pojat – suuri kalottikirja, tarjoushintaan ja ne menivät kaikki. Kirjaa voi tilata täältä!

Kuvat: Aki Ryöppy

Toinen messupäivä!

Toinen messupäivä alkoi rauhallisesti ja  hitaasti, sillä en pitänyt mitään kiirettä.  Halusin nähdä Aki Ollikaisen. Olin kuullut, että Nälkävuosi on ihana ja kamala ja sen halusin kuulla. Haastattelu oli mahtava ja se sai kuulijan käsittämään, että se kirja on vaan ihan pakko lukea. Kuuntelin lumoutuneena kirjailija Ollikaista ja kuvittelin tilannetta, että jos  pääsisin itse haastattelemaan häntä. Mitä kaikkea mie häneltä kysyisinkään. No, ehkä se tilanne vielä tulee…

 

Akin jälkeen näin Miina Supisen, yksi minun suurista suosikeistani. Tulen aina niin hyvälle tuulelle kun tapaan Miinan. Mahtava, nuori naiskirjailija, jolla sana vaan on niin hallussa. Vaan ennen Miinan varsinaista haastattelua halusin kuulla Katja Kettua! Samaan aikaan toisaalla oli Panu Rajala… Oli melkoisen helppo valinta, sillä mie vaan uskoin, että Katjalla oli minulle paljon enemmän annettavaa. Katja Ketun novellikokoelma Piippuhylly oli juuri tullut painosta eli ei vielä monen käsissä kulunut, mutta silti saanut jo aivan loistavat arvostelut! Hyvä Katja, mie jotenkin aavistin sen. Katjaa olisi voinut kuunnella loputtomiin, sillä hänen ikään kuin mystinen viisaus ja sanallinen rikkaus vaan aina kiehtoo. Kun monet kirjailijat osaavat hyvin kirjoittaa, niin eivät välttämättä löydä sanoja puhumiseen, Katja löytää. Uusi novellikokoelma kuuluu myös opuksiin pakko lukea!

 

Sitten kipaisin kuuntelemaan Miina Supisen haastattelua, josta olin niin tohkeissani, että unohdin kuvata. Miusta on selkeesti tullut aika huolimaton. Miina kuitenkin kertoi myös melkosen tuoreesta kirjastaan Orvokki Leukaluun urakirja. Kirja on kuulemma kirjoitettu kevyellä kynällä ja siihen haastattelija tuumasi, että sen myötä myös helppolukuinen. Äkkiä vilkaistuna voi olla, mutta aion silti oikein syventyä siihen. Kirja oli alunperin kirjoitettu radioon, Miitta Sorvalin lukemina, mutta nyt se on kansissa, luettavissa! Läpyt sille!

Mie olin saanut hyvän annin messuilta, miulla oli hyvä mieli, mie olin syöny yhen jäätelön, tavannut kivoja ihmisiä ja kuullut paljon kirjajuttuja!

PS. Sorry, ku kuvien tekninen taso on hiukan aneeminen, mutta kun kuvaaja oli hiukan puissa.

Messuilua 2013

Taas koitti se aika vuodesta, kun Jyväskylässä on Kirjamessut ja joo, paljon muitakin messuja samalla oven avauksella. Mie kuitenkin panostan vain ja ainoastaan kirjapuoleen, kun ei viini eikä puutarha kiinnosta ja vapaa-aikaakin kuuluu kirjat.

Varhain aamulla pakkasin itteni ja poikani autoon ja lähdimme ajamaan kohti Keski-Suomea. Matkasää oli mitä parhain, kuiva ja kirkas. No, ihan vaan vaihtelun vuoksi, ettei oltais päästy kyllästymään, niin puolessa välissä matkaa heitti lumipyryn. Oikein piristi!

Ajoissa olimme Paviljongilla, siis hyvissä ajoin ennen ku meesut olivat alkamassa. Mitä? Autohalli alko olla jo melkosen täynnä, eikä saatu autoa ku ihan ylös. Kerkesin viedä pojan ja romppeet tätini luo tien toiselle puolelle ja sitten ostamaan ranneketta, että pääsee kaikkiin laitt… siis kahdeksi päiväksi messuilemaan. Onneksi, sillä jonot alkoivat heti minun jälkeen.

Kiersin vilkkaasti koko hallin läpi ja sitten menin odottamaan, että Pirjo Hassinen on haastattelussa. Häntä haastateltiin kirjasta Popula, minkä olin lukenut erään pyhäpäivän ratoksi. Ihana haastattelu, mitä häiritsi joku lasten orkesteri??? Siis, onko kirjamessuille ympätty musiikkia? On… Yritin saada joka sanan silti talteen, mitä Pirjo kertoi ja se vaati äärimmäistä keskittymistä, sillä niin kovin se musiikki yritti valloittaa tilaa. Aika loppui kuitenkin kesken, sillä olisin kuunnellut paljon pidempään sitä, mitä Pirjo kertoi mm. Populan henkilöstä nimeltä Pirjo ja siitä, kuinka Vaajakosken matineassa oli poliisit paikalla.

Lasse Lehtinen kertoi uusimmasta kirjastaan Nätti-Jussi, mikä siis kertoo legendaarisesta tarinan iskijästä. Nätti-Jussista alunperin piti kirjoittaa Arto Paasilinna, vaan ku Arto ei sillai oo enää kirjoituskunnossa, niin Lasse Lehtinen tarttui ohjaksiin ja saattoi kirjan nätisti valmiiksi ja nyt meillä on siinä tarinaa kerrakseen. Saimme myös kuulla, että Lasselta tulee uusi kirja syksyllä, eräänlainen Nätti-Jussi sekin, sillä kirja kertoo Paavo Väyrysestä.

Seuraavaksi mie kiiruhdin kuuntelemaan Elina Lappalaista ja hänen kirjansa on Syötäväksi kasvatetut. Erittäin mielenkiintoinen ja ikävä aihe, siitä millaiset ovat niiden eläinten olot, jotka joutuvat meidän syötäväksi. Taijan ruveta puuron purijaksi.

Kun kävin välillä ottamassa haukkapalaa, kiiruhdin heti takaisin ja nyt oli vuorossa nuorten kirjailijat Laura Lähteenmäki, Marika Laijärvi, Pasi Lönn ja Terhi Rannela. He keskustelivat realistisista nuorten kirjoista. Todella mielenkiintoista oli heitä kuunnella, etenkin kun ite tykkää aina, että pitäs olla uskottavaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos osaa tarinan kertoa niin hyvin, että siihen uskoo, niin se on siinä !

Tua Harno on esikoiskirjailija, jonka kirja Ne jotka jäävät, on juuri ilmestynyt. Hyvin meni sekin haastattelu, sillä minua alkoi sekin kirja oitis kiinnostamaan. Nuori nainen, joka oli jo ehtinyt paljon. Oikeustiedettä ja sitten teatterikoulua, joten melkoset eväät. Lisäksi hän oli jo voittanut Pentti Saarikoski-palkinnon.

Mikä suomalaista naurattaa? No, miulla se ei paljoa vaadi, nauroin vedet silmissä. Lavalla oli Petri Tamminen, Mooses Mentula ja Juri Joensuu ja heitä haastatteli Marko Gustafsson siitä, millaista on huumori kirjallisuudessa. Vakava aihe, mutta ah, miten hauskaa. Ilmeni, miten tärkeää se on, että komiikkaa löytyy, sillä se laukasee lukijan. Ei tartte mennä hakemaan mitään vitsikirjoja, koska ei jaksa nauraa kaiken aikaa. On kiva aina välillä vaan pyrskähtää, sitten vakavoitua sanan äärelle, kunnes on jälleen se kohta 😀

Päivän päätteeksi istahdin vielä kuulemaan, mitä Mooses Mentulalla oli kerrottavana uusimmasta kirjastaan Isän kanssa kahden. Kyllä, mie kiinnostuin siitä, kun Lappiin jää pojat isän kanssa kaksin, ku äiti ottaa hatkat ja lähtee takas etelään. Surullista, mutta niin vain on ja kuinka niitten pienten poikain mieltä hämmentää. Aion lukea sen kirjan ja pian!

Huomenna vielä toisen päivän anti!

Vuonna 85

Vuonna 85 oli melkosta haipakkata, kaikin tavoin. Allekirjoittanut vietti hurjaakin hurjempaa nuoruutta, mutta onneksi siitä on jo niin kauan aikaa, ettei juuri mitään muista. Vaan, se oli melkosen muikeaa suomirockin aikaa, jolloin syntyi niin kuolemattomia biisejä, että ne soivat hittien lailla tänäkin päivänä ja meidän lapsetkin niitä kuuntelee. Tästä puhuttiin Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa, missä meillä oli vieraana Ilpo Rantanen, joka on kirjoittanut kirjan Vuonna 85 – Manserockin lyhyt oppimäärä   ja kustannustoimittaja Sari Lindstén kustannusosakeyhtiö Siltalasta. Heitä haastatteli Juvan jullikka, Vesa Kontiainen.

Vesa kyseli Sarilta mm. miten Sari on alalle päätynyt ja sitä, mikä liittyy kirjan kustantamiseen.  Hän aloitti sillä, että jos hän vaikka päättäisi kirjoittaa kirjan Ilpon nuoruuden ajan naisseikkailuista, niin miten edettäisiin?! Ipe sai kertoa sitten jos vaikka mitä, miten kirja syntyy kirjailijan kannalta, miten kerätään materiaalia ja onko se helppoa?   Välipaloina saimme kuulla musiikkia, vuodelta -85! Yleisö hiljentyi hartaana kuuntelemaan Suomi-rockin helmiä.

Tilaisuudessa oli mahdollisuus hankkia kyseinen kirja edulliseen tarjoushintaan ja sitä Ipe sitten signeerasi.

Kaiken kaikkiaan meillä kaikilla oli mukavaa, tilaisuudessa oli ihana fiilis ja uskoisin, että se välittyy myös taltioinnista, mikä on katsottavissa MedimajaTV:n kautta.

Kuvat: Aki Ryöppy

 

Nuori mies Nörtin takaa….

…on Aleksi Delikouras. Hän saapui Ystävän päivänä Kouvolan Mediamajaan, missä saimme kuulla, mitä Nörtille kuuluu NYT!

Nörtti on monille tuttu Youtube:sta, missä Nörtti-aiheisia pätkiä on katsottu ihan huimia kertoja. Aleksi Delikouras on näiden pikkuleffojen takana. Hän kirjoitti kirjankin Nörtistä,  Nörtti -new game. Nyt tämä kirja on saanut jatkoa, Nörtti 2 – next level. Uudessa kirjassa Nörtti joutuu mm. osallistumaan leirikouluun ja koulumusikaalin tekoon.

Kaikesta me juttelimme ja sen voi katsoa täältä!!!

 

Unohtumaton Laila!

Olimme sopineet, että olen Outin kanssa sovittuun aikaan sovitussa paikassa,  vastassa vierasta, joka oli Laila Hirvisaari. Hän saapui ja oli heti niinkuin olisimme vasta eilen tavanneet. Ruokailimme ja juttelimme kaikkea ja heti kävi selväksi, että sinutella pitää ja niihä myö tehtiin. Ruokailun jälkeen siirryimme kirjastolle, missä meillä oli jälkiruokakahvit valmiina odottamassa ja yllätysvieras Lailalle.

Kun kello löi jo kuusi, astuimme yleisön eteen, jota oli runsaasti ja jotka olivat saapuneet ajoissa paikalle. Heistä suorastaan paistoi se mielihyvä, kun saivat viimein nähdä suosikkikirjailijan. Eikä vaan yleisö, vaan myös Laila, oli silmin nähden iloinen, tavatessaan kouvolalaisia lukijoitaan.

Meillä oli tavattoman riemastuttava ilta ja juttu Outin johdolla kulki jouhevasti. Minä sain kerrankin olla sivusta seuraajan asemassa ja se tuntui mukavalta.

Ennen kuin mitään kerettiin oikein alkaakaan, Laila halusi vaihtaa paikkaa. Hän istutti Outin paraatipaikalle ja istui itse Outin paikalle. Mikäs siinä, kun kaikilla oli hyvä olla.  Juttu kulki sitten viimeisimmän kirjan, Minä Katariina, puitteissa. Laila kertoi meille, miten iso työ on kaikkien taustojen, niiden historiallisten faktojen hakemisilla ja kuinka paljon on tullut luettua lähdemateriaalia. Huolimatta siitä, että on kyseessä romaani, niin tietyt asiat on oltava oikein ja totta.

Kaikesta muustakin saimme kuulla. Karjalaisuutta ei voinut sivuuttaa, vaan kaikista oli todella hauskaa kuulla se, kuinka karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin hämäläiset häät.

Koko ilta oli sitä, että joko naurettiin tai sitten herkistyttiin kuulemaan vaikka sitä, kun Laila kertoi miten oli lapsena saanut tutustua sotavankiin, joka oli ollut häntä vahtimassa. Kuinka se mies oli opettanut hänelle paljon kaikkea kuin omalle tyttärelleen. Kaikkia niitä lapsuuden kovia kokemuksia on paljon hänen kirjoissaan, Kannas-sarjassa eri toten.

Yleisö sai myös kysellä, joskin valtaisaa kysymystulvaa ei ollut, liekö kaikkia pikkasen jännittänyt tai sitten kirjailija vaan osasi kertoa niin tyhjentävästi, että mitäs siinä enää kyselemään.

Lopuksi kirjastonjohtaja Tuija Lindström ojensi Lailalle muistoja Kouvolasta, mm. poistokirjasta tehdyn siilin ja kassillisen kaikkea kivaa Kouvolasta.

Minulle jäi vakaasti sellainen olo, että kaikilla oli hyvä mieli. Jokainen oli saanut jotakin, sillä se kaikki mitä Laila puhui meille, oli sellaista, mitä itse kukin voi tahollaan miettiä ja ottaa opikseen. Lailan kaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän!

KIITOS LAILA, me emme unohda sinua koskaan!

Kuvat: Aki Ryöppy

Yhtä Kyytiä – elokuvailta!

Kouvolalaisvoimin on tehty tosi hyvä ja reipas elokuva – Yhtä Kyytiä. Se oli ensi illassa jo vuosi sitten, jolloin kävin katsomassa sen elokuvissa.  Tänä vuonna elokuva sitten niitti mainetta voittamalla Madridissa filmifestivaaleilla PARHAAN elokuvan palkinnon, eikä siinä kaikki, vaan paras naissivuosakin napsahti. Siis kaikin puolin ihan loistavaa!

 

Kutsuin elokuvan ohjaajan Sami Malmbergin ja tuottaja Jesse Tervolinin Medimajaan kertomaan siitä, miten kaikki oikein kävi. Elokuvasta on hauska Making of – kooste ja ihanan yllättävä Madridin kuvaus. Making of oli niin valaiseva kimara siitä, millaista se leffan tekeminen on, aika lailla hauskimmillaan. Madridin kuvaus kertoi hyvin siitä, kuinka kukaan ei tiennyt, miten käy, kenelläkään ei ollut tietoa siitä, kuka voittaa! Parasta vaan oli se, että koko potin voitti Yhtä Kyytiä!

Sami Malmberg on aina halunut tehdä elokuvia. Hän kertoi, kuinka on vaan toteutettava omia haaveitaan, etsittävä oikeita ihmisiä, samanhenkisiä tyyppejä, joita ajaa eteenpäin sama halu. Elokuvan kässärin on kirjoittanut Sami, joka hyvin pitkälti ideoi sitä kävelemällä työmatkojaan.

 

Ohjaaja on elokuvan teossa ”pomo! Jonkun on otettava ohjat käsiinsä, että kaikki toimii ja sujuu ”käsikirjoituksen” mukaan.

Jesse Tervolin oli elokuvassa tuottaja, joka tuntui häärivän siellä joka mutkassa kameran kanssa. Yhdessä he Samin kanssa haalivat näyttelijät, kuvaajat, maskeeraajat yms. paikalle. He etsivät kuvauspaikkoja ja seurasivat sopivaa säätä, jopa odottelivat sitä.

Sain kuulla, miten koko porukalla, mikä elokuvan tekemiseen tarvittiin oli niin mukavaa, että se teki siitä työstä niin antoisaa. Nämä nuoret miehet kertoivat, miten elokuvaa leikattiin ja kuinka siitä muodostui se lopullinen versio, jota me voimme nyt katsoa.

Kaiken kaikkiaan oli todella mielenkiintoista kuulla, millaista se ihan oikea leffan teko on! Tilaisuus, se ilta oli Mediamajassa 28.11. Harmi vaan, että KETÄÄN ei tullut paikalle! Tai no, olihan siellä yksi….

 

Joka tapauksessa, Sami ja Jesse tekevät todella hienoa ja arvokasta työtä! Harmi heidän puolestaan, ettei ketään kiinnostanut…tulla ainakaan paikalle. Illasta muodostui melko lyhyt 🙂

Kuvat: Sami Hammouda

Ile Kallio ja Santtu Luoto

Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli jälleen rockhenkeä, kun ILE KALLIO ja hänestä kirjan kirjoittanut SANTTU LUOTO olivat VESA KONTIAISEN huimassa haastattelussa.

Olin suunnitellut tätä pitkään ja tarkoitus oli saada hieno päätös Hurriganes-teemalle, jota ollaan varsin mukavasti päästy yleisölle tarjoamaan. Santun ja Vesan kanssa oli kaikki jo lyöty lukkoon, kunnes ajatus Ilestä syntyi. Minun oli ihan pakko pyytää hänet mukaan. Suunnilleen virtuaalisesti kontaten lähestyin häntä ja ILE suostui! Jos olisin nuorempi ja notkeampi, olisin heittänyt kuperkeikkaa, mutta nyt tyydyin vain leijumaan typerä virne naamalla, sielu huutaen hoosian…Hurriganesia!

Olin kysäissyt Ileltä myös sitä, että soittaisiko hän meille jotain ja YES, hän suostui siihenkin!

Kun Ihanat Miehet saapuivat, tsekkasimme tekniikan ja menimme syömään. Ruokailun lomassa on aina hyvä käydä läpi, mitä on tarkoitus tehdä, fiilata loppujutut kuntoon. Nyt vaan ruuan valmistus kesti niin kauan, että suorastaan juoksimme estraadille ja silti myöhästyimme muutaman minuutin. Yleisömme oli kiltisti paikalla ja ei millään muotoa ollut moksiskaan siitä, että oli joutunut odottamaan. Vesa otti ohjat käsiinsä!

Saimme kuulla siitä, miten syntyi upea kirja ILE KALLIO. Kuinka usein he olivat tavanneet ja miten Ile on saanut ”puhua” kirjassa. Jos kirja on lämminhenkinen, niin olivat myös sen tekijä ja päähenkilö. Oli niin uskomatonta kuulla leppoisaa jutustelua, muistelua ajoista, jotka on suurimmalle osasta yleisöä ollut ihan parasta nuoruutta. Santtu kertoi, miten Hurriganes kolahti häneen silloin aikoinaan. Ile kertoi hauskasti mm. siitä, miten Hurriganesissa tehtiin biisejä.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihana ja se ei ollut vain minun aatokseni, vaan sitä mieltä oltiin myös yleisön asiakaspalautteissa.  Lähdin ihan puun takaa mutta yllätyin positiivisesti. Rehellisen tuntuista tilitystä, kertoi eräs asiakas.

Sokerina pohjalla oli se, kun Ile tarttui kitaraansa ja soitti laulaen meidän jokaisen sydämeen!

Tapahtuma kesti liki kaksi tuntia ja se meni ”tunnissa”!

Illan lopuksi seisoskelimme kirjaston pimeällä takapihalla ja tuumasimme, miten oli mukava veto.

Kiitos Ile, Santtu ja Vesa!

Koko mahtavan tilaisuuden voi katsoa täältä!

Kuvat: Aki Ryöppy ja Sami Hammouda

Juha ”Norppa” Taskinen

Kouvola sai taas kivan vieraan kaikille eläinten ystäville.

Ennen kuin mennään Mediamajaan asti,  niin Juha oli aluksi Lyseon lukiossa, jonka ansiosta me saimme Taskisen meille kertomaan Saimaan norpan elämästä. Koululla oppilaat saivat nauttia lyhytelokuvasta ja kuvaesityksestä eloisan ja leppoisan selostuksen siivittämänä.

Olin siellä koululla jo mukana ja sieltä me lähdimme syömään, minä, Juha Taskinen, opettaja Jari Kolehmainen ja oppilaat Essi Sippu ja Eveliina Töyrylä. Juttelimme ruokailun lomassa, mistäpä muusta kuin norpasta. Hiukan sivusimme murteita, koska niin kiva oli kuunnella Savonlinnalaista luspsakkoo savvoo.

Mediamajassa aloitimme klo 18:00. Alku lähti hiukan kankeasti, siltä jostain käsittämättömästä syystä, ei saanut lyhytelokuva Torstiin ääntä ollenkaan. Juha selosti aluksi itse, kunnes päätettiin vaihtaa konetta. Sillä aikaa opiskelijatytöt haastattelivat Juhaa ja kysymykset olivatkin todella hyviä. Niitä ja niihin vastauksia oli ilo kuunnella.

Teknisten ongelmien jälkeen näimme sen elokuvankin ja siihen perään kuvaesitys norpasta. Olen ihan satavarma, että kaikki, koko yleisö piti näkemästään. Norppa oli kuvattu niin kivasti. Juha Taskisen tyyli oli niin rento, hauska ja norppatarinoita olisi kuunnellut loputtomiin.

Kuvat: Sami Hammouda

Juha Taskisen omat sivut ovat täällä!

 

Teatteria kulissien takaa

Olihan yhtä teatteria yks ilta Mediamajassa. Se oli torstai toivoa täynnä, iloa ja riemua.

Paikalla olivat kulisseja raottamassa teatterisihteeri Jonna Savolainen, lavastaja Maija Louhio ja näyttelijät Sami Kosola ja Veli-Matti Karen.

Kyselimme kaikkea ja Jonna kertoi, miten näytelmät valitaan, ja hän kertoi tulevista esityksistä. Maija valaisi, miten lavastaja aloittaa työnsä. Sami ja Veli-Matti kertoivat kaikkia sattumuksia, mitä on tapahtunut ja mistä yleisö ei ole ollut tietoinen. Millainen syke on näyttämöllä.

Kaiken tämän voi katsoa MediamajaTV:n kautta, joten en kerro tästä sen enempää.

Ilta huipentui huikeaan improesitykseen kun ”kaupunginjohtaja” pölähti paikalle…

Ilta oli onnistunut, sitä mieltä oli yleisö, jossa eräs koululainen kertoi näin: ”Oli hyvä tapahtuma. Onneksi tulin. Oli myös hauska.”

Kiitos teatterilaisille!

Kuvat: Harri Pikka