Katja Kettu kävi Kouvolassa

Olin sopinut, että Katja Kettu saapuu pääkirjastolle 22.11.2012, ollen vuoden viimeinen kirjailijavieras. Yleensä on aina tarkka aikataulu siitä, miten kaikki menee, vaan sitten on niitä kertoja, kun kaikki ei sujukaan ihan käsikirjoituksen mukaan. Nyt tuli muutos… Olin koko aamun yrittänyt tavoittaa Katjaa, enkä onnistunut. Vasta klo 14:00 hän soitti minulle kertoen, että auto on mennyt rikki! Hänen piti olla Kouvolassa jo 15:30. Nopeasti oli katsottava, miten homma järjestyy eli katsoin hänelle junan, jolla hän saapui Kouvolaan juuri samaan aikaan, kun oli sovittu haastattelutuokiosta. Syömässä ei keritty käydä. Nopea haastis ja sitten klo 17:00 yleisön eteen.

Yleisöä oli saapunut kiitettävästi paikalle ja se kuunteli hyvinkin hartaasti. Juttelimme kirjoittamisesta ja kirjoista. Pääasiallisesti kuitenki kirjasta Kätilö, mikä nosti Katja Ketun kirjallisuuden pinnalle. Jokaisella tuntui olevan mielipide kirjasta, mikä kertoi Lapin sodasta. Kirjaa oli luettu todella eri tavoin ja se on herättänyt paljon ajatuksia. Kirjailijalle parasta on aina se, että kirjaa luetaan!

Katja Ketun kirjaa Kätilö,  käännetään 12 kielelle. Se ei ole helppoa, sillä kieli Kätilössä on niin tavattoman omaperäistä, rikasta, monimerkityksellistä ja vilisee murresanoja. Saimme kuulla, kuinka Katja oli kaksi päivää pitänyt luentoa kääntäjille, kertoen kunkin sanan merkityksiä.  Nuori kirjailija, Katja Kettu oli huolissaan siitä, kuinka ihmisten sanavarastot hupenevat ja hän joutuu selittelemään ihmisille sanoja, joiden merkitys on hänelle ihan päivän selvää. Sitä oli erittäin mukavaa ja antoisaa kuulla.

Lopuksi Katja antoi vielä lukunäytteen kirjastaan ja yleisö tykkäsi. Asikaspalautteet olivat todella kiitettäviä ja minua ilahdutti etenkin se, että Katjan vierailu oli antanut lisää motivaatiota lukemiseen!

Kiitos Katja kun kävit tuomassa valoa näin pimeänä aikana!

Kuvat: Sami Hammouda

Koulunkäyntiä Juhan kanssa!

Syksyn harmauteen tuli valoa, kun lähdimme Juhan –  Juha Vesalan kanssa koulukeikoille.

Lokakuisena tiistaina suuntasimme Anjalan koululle. Siellä heti suorilta jumppasaliin ja roudaamaan penkkejä. Sitten oppilaat opettajineen paikalle ja tilaisuus saattoi alkaa.

 

Juha alkoi kertoa kirjoistaan ja siitä, miten ne olivat saaneet alkunsa.

 

Aika kului jouhevasti ja siitä kiittäminen on Anjalan koulun oppilaita ja opettajia. Meillä oli oikein mukavaa. Kun poistuimme paikalta, kirjastoauto oli juuri saapunut pihaan. Loistava ajoitus. Siirryimme seuraavalle koululle, mikä oli…

 

Saviniemen koulu! Siellä meitä oltiin jo pihalla vastassa. Mahtavaa! Kaksi sessiota Juha veti, kertoen taas kaiken, mitä oppilaat halusivat tietää. Opettajan huoneessa kävimme välillä kahvilla ja taas jatkettiin. Kiitos Saviniemi, sen mukavat opettajat ja kivat oppilaat!

Marraskuun puolella otettiin uusiksi ja tällä kertaa suuntasimme Kuusankosken puolelle ja siellä vuorossa Pilkan koulu.

 

On sanottava, että todella kaunis ja idyllinen koulurakennus. Opettajien huone oli ”ullakolla”, wau! Jälleen pääsimme saliin…

 

Tosi leppoisa tilaisuus ja sen tekivät mahdolliseksi Pilkan koulun oppilaat ja opettajat.  Aikataulu oli kuitenkin tiukka ja meidän oli jouduttava vielä yhdelle koululle…

 

Se oli Kymintehtaan koulu! Siellä mekin saatiin nauttia esityksestä. Kun Juha oli osuutensa hoitanut, tukioppilaat olivat järkänneet tanssiesityksen, johon olisi kyllä tehnyt mieli ryhtyä, mutten kehannut, aikuiset ovat niin noloja 🙂  Lopuksi meidät johdateltiin vielä kouluruokailuun, nam! Kiitos Kymintehtaan koulun koko porukka!

Juha Vesala, joka on siis Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja, on kirjoittanut myös kirjoja, sekä aikuisten että nuorten.  Niistä jo valmiista kirjoista hän kertoi, mutta myös työn alla olevasta uudesta nuorten kirjasta, josta saatiin kuulla otteita. Uusi kirja on koiraihmisille ja kun siitä kuuli näytteen, se veti monet aika herkäksi.

Ile Kallio ja Santtu Luoto

Kouvolan pääkirjaston Mediamajassa oli jälleen rockhenkeä, kun ILE KALLIO ja hänestä kirjan kirjoittanut SANTTU LUOTO olivat VESA KONTIAISEN huimassa haastattelussa.

Olin suunnitellut tätä pitkään ja tarkoitus oli saada hieno päätös Hurriganes-teemalle, jota ollaan varsin mukavasti päästy yleisölle tarjoamaan. Santun ja Vesan kanssa oli kaikki jo lyöty lukkoon, kunnes ajatus Ilestä syntyi. Minun oli ihan pakko pyytää hänet mukaan. Suunnilleen virtuaalisesti kontaten lähestyin häntä ja ILE suostui! Jos olisin nuorempi ja notkeampi, olisin heittänyt kuperkeikkaa, mutta nyt tyydyin vain leijumaan typerä virne naamalla, sielu huutaen hoosian…Hurriganesia!

Olin kysäissyt Ileltä myös sitä, että soittaisiko hän meille jotain ja YES, hän suostui siihenkin!

Kun Ihanat Miehet saapuivat, tsekkasimme tekniikan ja menimme syömään. Ruokailun lomassa on aina hyvä käydä läpi, mitä on tarkoitus tehdä, fiilata loppujutut kuntoon. Nyt vaan ruuan valmistus kesti niin kauan, että suorastaan juoksimme estraadille ja silti myöhästyimme muutaman minuutin. Yleisömme oli kiltisti paikalla ja ei millään muotoa ollut moksiskaan siitä, että oli joutunut odottamaan. Vesa otti ohjat käsiinsä!

Saimme kuulla siitä, miten syntyi upea kirja ILE KALLIO. Kuinka usein he olivat tavanneet ja miten Ile on saanut ”puhua” kirjassa. Jos kirja on lämminhenkinen, niin olivat myös sen tekijä ja päähenkilö. Oli niin uskomatonta kuulla leppoisaa jutustelua, muistelua ajoista, jotka on suurimmalle osasta yleisöä ollut ihan parasta nuoruutta. Santtu kertoi, miten Hurriganes kolahti häneen silloin aikoinaan. Ile kertoi hauskasti mm. siitä, miten Hurriganesissa tehtiin biisejä.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihana ja se ei ollut vain minun aatokseni, vaan sitä mieltä oltiin myös yleisön asiakaspalautteissa.  Lähdin ihan puun takaa mutta yllätyin positiivisesti. Rehellisen tuntuista tilitystä, kertoi eräs asiakas.

Sokerina pohjalla oli se, kun Ile tarttui kitaraansa ja soitti laulaen meidän jokaisen sydämeen!

Tapahtuma kesti liki kaksi tuntia ja se meni ”tunnissa”!

Illan lopuksi seisoskelimme kirjaston pimeällä takapihalla ja tuumasimme, miten oli mukava veto.

Kiitos Ile, Santtu ja Vesa!

Koko mahtavan tilaisuuden voi katsoa täältä!

Kuvat: Aki Ryöppy ja Sami Hammouda

Juha ”Norppa” Taskinen

Kouvola sai taas kivan vieraan kaikille eläinten ystäville.

Ennen kuin mennään Mediamajaan asti,  niin Juha oli aluksi Lyseon lukiossa, jonka ansiosta me saimme Taskisen meille kertomaan Saimaan norpan elämästä. Koululla oppilaat saivat nauttia lyhytelokuvasta ja kuvaesityksestä eloisan ja leppoisan selostuksen siivittämänä.

Olin siellä koululla jo mukana ja sieltä me lähdimme syömään, minä, Juha Taskinen, opettaja Jari Kolehmainen ja oppilaat Essi Sippu ja Eveliina Töyrylä. Juttelimme ruokailun lomassa, mistäpä muusta kuin norpasta. Hiukan sivusimme murteita, koska niin kiva oli kuunnella Savonlinnalaista luspsakkoo savvoo.

Mediamajassa aloitimme klo 18:00. Alku lähti hiukan kankeasti, siltä jostain käsittämättömästä syystä, ei saanut lyhytelokuva Torstiin ääntä ollenkaan. Juha selosti aluksi itse, kunnes päätettiin vaihtaa konetta. Sillä aikaa opiskelijatytöt haastattelivat Juhaa ja kysymykset olivatkin todella hyviä. Niitä ja niihin vastauksia oli ilo kuunnella.

Teknisten ongelmien jälkeen näimme sen elokuvankin ja siihen perään kuvaesitys norpasta. Olen ihan satavarma, että kaikki, koko yleisö piti näkemästään. Norppa oli kuvattu niin kivasti. Juha Taskisen tyyli oli niin rento, hauska ja norppatarinoita olisi kuunnellut loputtomiin.

Kuvat: Sami Hammouda

Juha Taskisen omat sivut ovat täällä!

 

Teatteria kulissien takaa

Olihan yhtä teatteria yks ilta Mediamajassa. Se oli torstai toivoa täynnä, iloa ja riemua.

Paikalla olivat kulisseja raottamassa teatterisihteeri Jonna Savolainen, lavastaja Maija Louhio ja näyttelijät Sami Kosola ja Veli-Matti Karen.

Kyselimme kaikkea ja Jonna kertoi, miten näytelmät valitaan, ja hän kertoi tulevista esityksistä. Maija valaisi, miten lavastaja aloittaa työnsä. Sami ja Veli-Matti kertoivat kaikkia sattumuksia, mitä on tapahtunut ja mistä yleisö ei ole ollut tietoinen. Millainen syke on näyttämöllä.

Kaiken tämän voi katsoa MediamajaTV:n kautta, joten en kerro tästä sen enempää.

Ilta huipentui huikeaan improesitykseen kun ”kaupunginjohtaja” pölähti paikalle…

Ilta oli onnistunut, sitä mieltä oli yleisö, jossa eräs koululainen kertoi näin: ”Oli hyvä tapahtuma. Onneksi tulin. Oli myös hauska.”

Kiitos teatterilaisille!

Kuvat: Harri Pikka

Märta Tikkanen valloitti yleisön

Vanhusten viikolla saimme Kouvolan pääkirjastoon vieraaksi Märta Tikkasen!

Menin häntä asemalle vastaan autolla, koska näin epävakaisina aikoina enemmänkin sataa. No, silloin ei satanut, vaan kaunis auringonpaiste valaisi maisemaa vai oliko se sittenkin Märta! Hän, nuorekas seniori saapui niin tyylikkäänä ja lempeän iloisena, että heti tervehtiessä häntä, tuli niin hyvä, lämmin, hellä, mieli jokaisen 🙂

Avasimme keskustelua, viritimme hiukan yhteistä säveltä, samalla kun ruokailimme. Se oli heti aivan mahtavaa ja siitä oli hyvä aloittaa ilta.

Yleisöä saapui runsain määrin ja kaikki olivat niin mukana, että sen kykeni aistimaan. Minulla oli kysymyksiä, joita olin saanut kirjallisuuspiiriläisiltä. Kyselin niitä ja Märta vastasi jokaiseen hyvin paneutuen ja tarinoiden. Me kaikki olisimme kuunnelleet loputtomiin sitä kaikkea. Millaista se oli, kun palaute Miestä ei voi raiskata-kirjasta oli käsittämättömän kamalaa. Kuinka pystyi kirjoittamaan kirjoja, kun oli pieniä lapsia ja mies, joka myös kirjoitti. Miten syntui kirja Emma ja Uno.  Kaikesta me saimme kuulla ja paljon olisimme haluneet kuulla lisää!

Lopuksi Märta Tikkanen luki pätkiä kirjastaan Vuosisadan rakkaustarina.

Kiitos Märta, kun kävit vierailmassa meillä! Minä ja yleisö muistelemme tätä vierailua pitkään.

Kuvat: Toni Reijo

Olavi Uusivirta Mediamajassa!

Olavi Uusivirta oli tulossa Kouvolaan. Oli ihan pakko kutsua hänet myös kirjastoon! Koska päivä oli lauantai, sovimme paikaksi Mediamajan, jonne saapui ihan kivasti porukkaa. Kun olimme kaikki paikalla, saimme odottaa Olavia, sillä hän oli ajanut Veturin liikenneympyrässä väärästä kohtaa ulos(kiitos opasteiden, joita siellä ei ole). Kaikkea hyvää kannattaa kuitenkin odottaa ja niin hän saapui, pelmahti Mediamajaan kuin raikas tuulahdus.

Heti aluksi Olavi vetäisi pari biisiä ja jää oli murrettu! Ihan mahtavaa.

Seuraavaksi haastatteluosiossa kyselimme, kuinka Olavi Uusivirta tekee biisejä, miten hän saa sovitettua kaiken sen yhteen, mitä hän tekee. Millaista on tehdä elokuvaa ja teatteria. Saimme kuulla vastauksia, mistä kaikille tuli varmasti ihan hyvä mieli.

Koska olimme jakaneet asiakaspalautekaavakkeita ja niihin Olavi oli luvannut tuoda palkinnoksi levyn, niin sitä levyä ei vielä ollut. Levy oli autossa, millä Kouvolaan oli juuri silloin saapumassa Olavin Jiri-serkku. Hän taas oli jäänyt edelliselle keikkapaikalle vaateostoksille… hmmm…

Olavi vetäisi jälleen pari biisiä ja keräsimme asiakaspalautteet pois ja jopa arvoimme voittajan. Silloin saapui Jiri-serkku! Syystä, että tuli hieman myöhässä, hän joutui esittelemään hankkimansa vaatteet ja sen hän teki:

Eikä siinä vielä kaikki. Kun vaatteet oli esitelty, alkoi vielä soitanta! Saimme kuulla yhteislaulusta lähtien vaikka mitä!

Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana 🙂

Lopuksi vielä nimmareiden jakoa, niin tilaisuuden päätyttyä aikaa oli mennyt kaksi ja puoli tuntia! Wau! Kiitos yleisö ja Kiitos Olavi Uusivirta ja Jiri-serkku!

Kuvat: Aki Ryöppy

Katariina & Marko !

Suuri ilo oli meillä, kun saimme kaksi kirjailijaa yhtä aikaa kirjastoon. Katariina Souri ja Marko Hautala haastattelivat toinen toisiaan! Katariinan kirja Polku ja Markon Unikoira pääsivät nyt estraadille.

Tälläinen järjestely on vaihtelua ja sitä kokeilimme jo keväällä, jolloin Vesa Kontiainen ja Kaarle Viikate tenttasivat toisiaan. Niinpä otin yhteyttä Katariinaan ja kysyin, miten olisi ja jos olisi, niin kuka voisi olla hän, kenen kanssa olisi niin yhteinen sävel, että parihaastattelu juontuisi. Marko Hautala!

Hurraa! He tekivät sen! Kerrassaan loistavaa jutustelua, siitä kuinka heidän kirjansa olivat syntyneet, mitä kaikkia samankaltaisuuksia niissä oli ja miten he kirjoittavat, mistä saavat aiheita yms.

Kuva:Aki Ryöppy

Yleisö tykkäsi ja aika kului huomaamatta. En kerro siitä sen enempää sillä haastattelutilaisuuden voi katsoa MediamajaTV:stä!

Kiitos Katariina ja Kiitos Marko!!!

Kundiopas tytöille

Kouvolan pääkirjastossa vietettiin kirjan julkkareita 21.8.2012 klo 17:30.

Kouvolan oma poika, ILKKA HÄMÄLÄINEN,  ihan mahtava lahjakkuus, joka on niittänyt mainetta jo monella saralla, julkaisi ensimmäisen kirjansa: Kundiopas tytöille. Ihana, kaunis ja niin tärkeä kirjanen nuorille tytöille ja miksei ihan kelle tahansa. Minäkin sen luin, vaikka en nuori tyttö olekkaan.

Ilkan kanssa suunnittelimme illan kulun ja tarjoilut ja sitten panimme toimeksi. Tiistaina, puolilta päivin kävimme kaupassa ja sitten väsäsimme kaiken, mitä tarjolla oli. Coctailpaloja tikutimme yhden wanhan kotimaisen elokuvan ajan. Ilkka lotrasi vielä juomapuolen, mikä oli eräänlainen ”kundicoctail”.

Ennen tilaisuutta haimme asemalta kustannustoimittaja Jenni Salmisen ja graafikko Miina Markkasen. Upeeta! Sitten me kaikki marssimme kertomaan kirjasta, esittelemään sitä yleisölle, jota oli saapunut paikalle kiitettävästi. Voisi kuvitella, että kaikki nuoria tyttöjä, mutta ehei, ikäjakauma oli kaiken kattava.

Kuvassa oik. Miina Markkanen, Jenni Salminen, ILKKA HÄMÄLÄINEN ja Kini Laine

Kerroimme lyhyesti millaisesta kirjasta on kyse, esittelimme sitä kaikin puolin. Ilkka kertoi mistä kirja sai alkunsa.

Jenni jatkoi valaisemalla kustannustoimittajan työstä ja Miina siitä, miten kirjan kuvitus ja visuaalinen ilme syntyy.

Yksi kirja arvottiin yleisön kesken ja 10 kirjaa oli myytävänä. Loppuaika oli vapaata seurustelua, juomaa ja pientä purtavaa. Kaikki kirjat myytiin ja niitä Ilkka iloisena signeerasi.

Kuvat: Markus Ilmari Salomäki

Juba oli Kouvolassa !

Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun hain Juban asemalta. Tervetuloa Kouvolaan, Juba! Vein hänet heti alkajaisiksi kahville. Jahka saimme kielenkannat aukeamaan, siirryimme Viranomaiset Manskilla-tapahtumaan.

 

Paistattelimme siellä muutaman hikisen hetken, kun kyselimme Jubalta polttavia kysymyksiä Viivistä & Wagnerista. Pariskunta oli mukana koko päivän – kuvassa he lymyilevät laukussani.

Manskilta siirryimme ruokailemaan ja sitten oli vuorossa iltasessio pääkirjastolla.

Yleisö, joka oli ihanan sekalainen seurakunta, antoi kivan vaikutelman siitä, kuinka Viivi ja Wagner on valloittanut kaiken ikäiset. Saimme myös nähdä, kuinka Wagner piirrettiin.

Albumeita oli myynnissä ja niihin haettiin signeerauksia. Hienoa!

Kiitos Juba, että vihdoinkin saimme sinut Kouvolaan !!!