Eve Hietamies

Olen siis ollut tavattoman laiska ja saamaton, kun olen vaan jättänyt kaikki kirjoittamiset odottelemaan parempia päiviä. Ei niitä tule, on vaan tartuttava toimeen ja pantava hösseliksi.

Viime joulukuussa, kun vietimme Lucian päivää, saimme vieraaksi ihan oman Lucian, kun Eve Hietamies tuli Kouvolaan. Olimme sopineet oikein pikkukiertueesta, sillä tarkoituksena oli käydä kahdessa kirjastossa, joista ensimmäisenä oli vuorossa Myllykosken kirjasto. Sinne siis….

Myllykosken kirjastossa juttelimme Even tuotannosta, jota siis on muitakin kirjoja kuin Yösyöttö ja Tarhapäivä. Kokonainen pino käytiin läpi, miksi ja miten kukin kirja oli syntynsä saanut. Saimme kuulla todella riemastuttavia tarinoita. Itse henkilökohtaisesti olin ihan innoissani, sillä olinhan lukenut kaikki Even kirjat ja tykännyt niistä joka ikisestä. Aikaahan siitä on kulunut, enkä varmaan koskaan silloin nuorempana olisi osanut kuvitella, että saan kysellä kirjailijalta itseltään, miksi kirjoitti sen ja sen kirjan.

Lopussa arvoimme asiakaspalautteista onnellisen voittajan, joka sai Even kirjan signeerauksen kera. Sitten hei-hei Myllykoski ja kohti Kuusankoskea, jossa meitä odotti haastattelijan osassa Jukka Behm, itsekin kirjailija.

He juttelivat nyt lähinnä kirjoittamisesta ja etenkin kahden viimeisen kirjan aiheista. Yösyötössä ja Tarhapäivässä on isä, joka yksin pienen lapsen, pojan kanssa. Toisessa kirjassa mukaan tulee vielä tyttö. Miten mies pärjää kahden lapsen kanssa? Se aihe tuo kirjaan huumoria, mutta kyllä se panee ajattelemaankin. Kylläpäs oli mielenkiintoinen keskustelu! Harmi, ettei ollut suuremmin väkeä. Sen verran kuitenkin, että Eve heitti pari Laila-tarinaakin, kun yleisössä näytti olevan sen oloisia tätejä.

Kiitos, oli tosi ihana Lucian päivä!

 

Eläinten asialla!

Olen ollut hiukan laiskana näitten päivitysten kanssa, mutta meillä oli viime vuoden puolella vieraana Elisa Aaltola. Joulukuun 2. hän saapui kaupunkiin. Olin häntä vastassa asemalla ja menimme suoraan Lyseon lukion auditorioon. Siellä Elisa piti luennon melko kattavalle yleisölle.

Myöhemmin illalla olimme vielä pääkirjastossa, missä Elisaa haastattelivat oppilaat Riina ja Enna.

Elisa puhui paljon ja mielenkiintoista asiaa eläinten oikeuksista, josta aika kattavasti kertoo Jari Kolehmainen blogissaan, minne pääsee tästä!

Kiitos Elisa erittäin valaisevasta vierailusta ja luennosta, mitä vaan tempaantui kuuntelemaan!

 

 

Nainen kirjastossa!

Maija Vilkkumaa oli Kouvolan pääkirjastossa kertomassa kirjastaan Nainen katolla!

Juttelimme kirjan synnystä, sen henkilöistä, X-sukupolvesta ja siitä miten muusikosta kehkeytyi kirjailija. Kuuntelimme haltioituneina Maijan vuolasta jutustelua. Saimme vastauksia kaikkiin kysymyksiin, joista osa oli allekirjoittaneen, osa lahtelaisen kirjastonhoitaja Salla Palmi-Felinin lähettämiä. Lisäksi yleisö osallistui myös ja koska meillä oli vieraana muusikkona tunnettu vieras, haluttiin tietää myös, miten laulujen sanat syntyvät.

 

Ilta sujui varsin nopeasti ja moni taisi saada kipinän kirjaan, mitä voi hankkia vaikkapa joululahjaksi. Maija oli mahtava, kuten asiakaspalautteissakin luki! No, niin oli!

Kuvat: Juho Kilpeläinen

Mooses Mentula !

Kirjailija Mooses Mentula(rehtori Seppo Mentula) ilahdutti meitä vierailullaan Kouvolan pääkirjastossa 14.marraskuuta, torstaina!

Juttelimme hänen kanssan hänen uusimmasta kirjastaan Isän kanssa kahden. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lappiin, missä on perhe, jolla ei oikein mene hyvin. Äiti on etelästä ja mennyt lappilaisen kanssa naimisiin ja sitten onkin hohto, Lapin lumo vaan kadonnut ja soppa alkaa olla sekava. Kun siihen tulee vielä kolmas niin hämmennetään lisää. Kaikesta eniten kärsii kuitenkin Lenne-poika, joka haluaisi pitää sekä isän että äidin.

Kirjan kuvaus on aivan mahtavaa, vakavaa asiaa ja huumoria sekaisin, niin että se on jotenkin helpompi lukea ja ymmärtää. Kirjaa voisi suositella ihan kenelle tahansa.

Kävimme myös läpi  Mooses Mentulan novellikokoelmaa Musta timantti, josta saimme näytteen, kun kirjailija itse luki sitä ihan lopussa. Saimme myös kuulla, että uusi kirjan on jo työn alla

Meillä oli oikein leppoisa ja lupsakka ilta, kun rupattelimme isistä, äideistä ja pienistä pojista.  Kiitos Mooses Mentula!

 

 

Heavenly Swing lääkitsi !

Marraskuun pimeä ja kostea ilta tuntui valoisammalta, kun saimme Pääkirjastoon musiikkia! Ihanaa, kaunista musiikkia, jota meille aivan loistavasti esitti Heavenly Swing!

Yleisöä saapui niin, että oikein sydäntä lämmitti.  Kaikki kuuntelivat hyvinkin mieli vastaanottavaisena ja mikäpä oli kuunnellessa, sillä musiikin laatu, sen kuunneltavuus ja nautittavuus oli ihan parasta!

Solistina oli vibrafonisti Matti Volotinen, jonka käsissä kapulat(4kpl) hyppivät niin iloista swingiä koskettimilla, että sitä olisi kuunnellut loputtomiin. Koskettimissa oli monitoimimies Reijo Vaurula, joka myös tosi lupsakkaasti juonsi koko illan. Antoi meille myös sanallisesti hieman pohdittavaa, sillä sivuttiin mielenterveysasioita ja lähimmäisen huomioimista.  Bassossa oli Tommi Huuskonen, joka muhkean ”läskibasson” kanssa oli upea pari! Rumpuja hoiteli Paavo Hako.

Jos on totuttu siihen, että kirjastossa on yleisesti ottaen suht hiljaista, niin nyt tunnin verran oli sielukasta musiikkia ja siitä piti koko yleisö! Kaikki lukuisat asiakaspalautteet kertoivat siitä, miten hyvää teki kuunnella Heavenly Swingiä… ”Musiikki kuulosti hyvältä kirjastossa”

Heavenly Swing esitti kappaleita levyltään LÄÄKE ja kyllä oli jokainen ”pilleri” ehtaa tavaraa. Kun he soittivat virren Kosketa minua, henki, niin kyllä se kosketti.

Levyä LÄÄKE, oli myös myytävänä ja moni sen osti, joskin moni sen oli jo hankkinutkin!

Kiitos teille Heavenly Swingin pojat, että toitte meille lääkettä!

 

 

 

Historian herkkupaloja!

Meillä Kouvolan pääkirjastossa on ollut ilo ja onni, kun olemme saaneet kuulla upeita historialuentoja. Armoitettu, kaiken kansan rakastama Sakari Viinikainen on saattanut monien halukkaiden tietoisuuteen varsinaisia herkkupaloja kotiseutumme tapahtumista. Tapahtumista, joita on sattunut isovanhempien aikana ja sitä aiemmin. Yleisöä on virrannut paikalle aina kiitettävissä määrin, jopa niin, että tilan puute on tullut vastaan. Ihmisiä on tullut aina paikalle jopa tuntia aiemmin. Pääkirjastollahan on niin, että tarpeeksi isoa tilaa ei ole. Olemme järjestäneet tilaisuuden niin, että Sakke puhuu auditoriossa, minne mahtuu 60h. Mediamajan pojat siirtävät sieltä kuvan ja äänen Medimajan puolelle, missä kuva näkyy screenillä ja ääni tulee kaiuttimista. Lisäksi koko luento on mennyt nettiin. En ymmärrä tekniikasta yhtään mitään, mutta töitä sen eteen on tehty ja välillä se on siitäkin huolimatta pettänyt. Olemme kuitenkin yrittäneet parhaamme.

Tämän syksyn luennot ovat nyt ohitse ja ne olivat erittäin mieluisia ja niistä tuntui jäävän kaikille hyvä mieli. Jokainen sai varmasti jotain, sillä kyllä Viinikaisen Sakke on niin mahtava tarinan iskijä. Pieni haastattelun pätkä kertoo siitä: http://areena.yle.fi/radio/2084686

http://yle.fi/uutiset/historialuentojen_rokkistara_vetaa_tuvan_tayteen_joka_kerta/6927248

Kuva: Kymenlaakson radion nettisivut

Nyt annamme Saken huilata meidän osaltamme ja katsotaan, milloin tehdään seuraavan kerran yhteistyötä.

Jo menneitä luentoja yritetään siirtää Youtubeen! Muutamia siellä jo onkin ja parhaiten ne löytyvät sieltä, kun laittaa hakusanoiksi Sakari Viinikainen Medimaja.

Teemu Keskisarja ja Viipuri 1918

Se oli taas torstai toivoa täynnä, kun Kouvolan pääkirjaston kirjastosali täyttyi aika lailla täyteen. Yleisö oli tullut kuulemaan Teemu Keskisarjaa ja häntä haastatellutta Sakari Viinikaista. Nämä kaksi miestä, toinen vähän nuorempi, toinen hiukan vanhempi keskustelivat kirjasta Viipuri 1918, mikä on Teemun uusin teos.

Miesten keskustelu viritti yleisön olemaan hipihiljaa ja keskittyneesti he kuuntelivat sitä, millaista tietoa tuli suoraan sen turhia kaartelematta. Millainen oli vuosi 1918, kun Suomen tilanne oli mikä oli? Teemu Keskisarja oli tutkinut ja ottanut selvää, laittanut sen kaiken kansien väliin ja siihen tyyliin, että ihan tavallinen kuolevainen voi sen lukea ja ymmärtää lukemansa.

Nuoresta iästään huolimatta, Teemu Keskisarja on otettu hyvin vastaan ja hänen asiantuntemukseensa luotetaan. Se tuntuu todella hyvältä.

Meillä oli kirjaa myynnissä ja kaikki menivät eikä piisannutkaan !!! Hämmästyttävää, mutta niin hienoa. Lisäksi kirja on nyt Tieto-Finlandia-ehdokkaana! Onnea!

Ilta oli kaikin puolin ja kaikkien kannalta hyvin onnistunut! Niin meillä kirjastolaisilla kuin esiintyjillä ja yleisöllä, oli kaikilla varsin hyvä mieli!

Kuvat: Tuomo Mannonen

 

 

 

Aki Ollikainen ja Nälkävuosi

Pääkirjaston kirjailijavieraana oli 26. syyskuuta Aki Ollikainen. Hän pulpahti meidän tietoisuuteen vuonna 2012 kirjoittamallaan kirjalla Nälkävuosi. Kirja saavutti suuren suosion oli mm. Finladiapalkinotehdokas.

Aki Ollikainen on kotoisin Äänekoskelta ja työskennellyt mm. Kolarissa toimittajana. Nyt hän asuu perheensä kanssa Sammatissa, Eeva Joenpellon kirjailijatalossa, missä häntä aiemmin ovat asuneet mm. Tuomas Kyrö ja Katja Kettu.  Ehkäpä ensi vuonna pääsemme nauttimaan siinä talossa syntyneitä tuotoksia.

 

Alustavien kysymysten jälkeen yleisö oli sen verran lämmennyt, että sieltä riittikin kommenttia ja muisteluja. Monilla oli joku sukulainen elänyt aikaa, jolloin ruuasta oli pulaa. Kyselimme Akilta mm., millaista oli kirjoittaa kirjaa, missä kuolee niin paljon henkilöitä ja oliko hän kiintynyt kehenkään.  Niin  ja miltä tuntui esikoiskirjallaan nousta heti kaikkien tietoisuuteen, sillä kirjasta on jo seitsemän painosta otettu.

Kirjaa on kehuttu ja ylistetty kaikin tavoin ja voi olla että siinä on kaikki klassikon ainekset. Suurella innolla ja jännityksellä jäämme odottamaan, mitä Aki Ollikainen saa aikaiseksi Sammatissa, missä kuulemma on hyvä karma.

Kiitos Aki Ollikainen, kun vierailit meillä!

Kuvat: Tuija Hanski

 

Uusi kirjasto avattu !

Nimeltään JOELI ! Missä? Savonlinnassa! Oli iha heti pakko päästä siel käymää ja koska en ehtiny avajaisiin 19.9.2013, ni jo heti lauantain ryysäsin sinne.

 

Kirjastorakennus on hiano, vaik onkii betonii, mut ulkovuoraus on iha Siperian lehtikuusta, joka ajan myötä harmaantuu(nii ku me kaikki).

 

Sisältä kirjasto oli varsin avara. Harmaat, mut hyllyt valkoset ja neuvontatiskit limenvihreeeeet!!! Kyllä löytyy! Palautusautomaatti oli heti aulassa, mutta….

….se ei workkinyt!!! Olis meinaa ollu kiva koklata, ku siihe voi nakata kirjan iha kui pää vaa! No, ehkä seuraaval kerral, ku ei miulla ollu viel mitää palautettavaakaa. Lähin ettimään….

Ei olt hyllys ja mie kävin kysyy neuvoo ja sain kuulla, et se on varastokirja! Varasto on yleisön käytettävis ja melkosen hauska, koska sai veivata hyllyi ku arkistokaappei. Tosin hauskuus loppu siihe, ku meni nii jännäks, et juur ku olin tiedon lähteil, olin jäädä sinne hyllyin välii, ku joku muuki halus käyttää varastoo samaa aikaa!!!

 

Kääk! Apuva! Olis se ollu melkone rutistus, ku hyllyt oisvat miua tiukast halanneet. No, taas mie kävin pyytää apua ja rohkea kirjastotäti haki miulle kaipaamani kirjan, jeeee!

 

Kuvas vasemmal on palauttui kirjoi, joita ei oltu keretty kirjaston avajaismelskeis viel hyllyttää. Sielt löysimme viel yhen mielenkiintose kirjan.  Lisäksi kurkin sinne sun tänne…

 

Kahville emme täl kertaa poikenneet, koska ol sen verra hulinaa, et rauhalliin kahvihetki siirty seuraavaan kertaan.

 

Lainasimme kirjat, mikä kävi niin sukkelaa, et se tapahtu melkee huomaamatta! Korttii vilauttamal ja kirja tuskin kerkes hipaista alustaa, ku se jo ol lainattu. Varsin kätevää.

Ulkoakin kirjasto on ah, niin komea, uljas ja arvokkaan näköine. Jyhkeet pylväät pitävät kirjastoo pystys, juu-juu, ei haittaa Saimaan tuulet.

Muikkuverkko ”kalastaa” ihmisii kirjastoo! Hyvä nii ja ainakii alku näytti lupaavalt!

 

”Takapihalt” ol tälläset näkymät. Jospa vaik ens kesään ois venelaituri valmis, nii vois tulla kirjastoo veneellä!

 

 

 

Anna Kortelainen Taidemuseossa !

Jo viime syksynä sain kuulla, että olisi tiedossa tapahtuma, missä olisi Anna Kortelainen ja olisinko halukas haastattelmaan häntä. Totta kai!  Se päivä koitti yllättävän pian, 5.9.2013 ja se oli torstai toivoa täynnä.

Menin Annaa vastaan junalle ja kun hitaasti ruokailimme, juttelimme ihan kaikesta muusta, paitsi kirjasta Ei kenenkään maassa. Löysimme sen yhteisen sävelen, millä voimme illan ”soitella”.

Hyvissä ajoin ennen kuutta alkoi ihmisiä kerääntyä Kouvolan Taidemuseo Poikiloon. Roudasimme tuoleja lisää ja lisää ja silti ne eivät riittäneet. Nousimme Annan kanssa pöydälle istumaan, sillä muutoin meitä ei olisi nähnyt kukaan. Pöydällä istuen me sitten juttelimme.  Aiheena oli siis Annan kirja Ei kenenkään maassa, mikä kertoo hänen isoisänsä elämästä faktan ja fiktioin keinoin. Sekin mikä oli fiktiota, tuntui faktalle. Heitin Annalle vain muutamia kysymyksiä, joihin hän vastasi niin, että yleisö kuunteli herkeemättä ja imien joka sanan. Saimme tietää kirjan syntyvaiheista, niistä lukuisista tutkimuksista, mitä Anna oli tehnyt ja niistä matkoista paikkoihin, mitkä kirjassa esiintyvät.

 

Jos historiasta voi puhua innostuneesti ja niin, että sitä kuuntelee etukenossa, niin nyt kävi niin. Nuori ja kaunis nainen esitti meille lähihistoriaa niin innostavasti, että se sai koko yleisön melkeinpä haukkomaan henkeään. Uskoisin, että kirja Ei kenenkään maa on vielä tänäkin syksynä monien käsissä.

Kun olimme jutelleet kirjasta, oli aika siirtyä alakertaan, missä Anna esitteli Lapsen tähden – näyttelyn.

 

Näyttely on erittäin mielenkiintoinen, herkkä ja mieleen painuva, joskin se on jo loppusuoralla, sillä se loppuu 22.9. Silti, vielä on aikaa jäljellä…

Kiitos ihanalle ja runsaalle yleisölle, jotka ottivat Annan niin hyvin vastaan. Se vuorovaikutus oli upeaa. Kiitos Anna, että sain viettää kanssasi mahtavan, ihmisläheisen tuokion.

Kuvat: Anu Kasnio